Nannin & Fiiliksen blogi

Valoilmiö

2012-03-04T08:41:00.004-08:00

Vaikka jo helmikuun alusta lähtien päivät ovat selvästi muuttuneet pidemmiksi ja valoisaa on pidempään, olen pannut tämän merkille vasta ihan vähän aikaa sitten. Viimeksi eilen tuli huomattua, että vielä iltapäivälle riittää valoa niin paljon, että voi kamerankin raahata lenkille mukaan. Aurinkoa ja plussa-asteita lämpömittarissa.. mitä tästä voimme todeta? Olemme voiton puolella, kevät tulee!

Pitkästä aikaa Nannikin pääsi kameran eteen kera Repo-kettu Reposen:

Koirapuistoilua lassietyyliin

2012-02-28T10:14:00.004-08:00

Vermon koirapuisto täyttyi sunnuntaina collieista, sillä luvassa oli SCY:n Helsingin alaosaston talvipäivät. Mekin suuntasimme paikalle nahkakaksikon kanssa Nannin jäädessä mielellään kotiin: bussimatkailu ja koirapuistot eivät ole Naanaa Narsisen lempparijuttuja. Kamerakin pääsi mukaan reissuun, joten seuraavaksi luvassa onkin iso kasa kuvia colliemaisesta menosta.

Loput kuvat löytyvät täältä.

Matikkaneroja talo täynnä

2012-02-25T08:46:00.005-08:00

Ainakin melkein. Tähän väliin pikainen informaatio siitä, että suipponokkalaumamme on väliaikaisesti kasvanut yhdellä jäsenellä, kun meillä on ollut tiistaista lähtien hoidossa nahkapoika Kenzu (kuva yllä). Näin ollen kotoamme olisi tänään pitänyt löytyä kolme kappaletta erittäin fiksuja lassieita. Tosiassa löytyi yksi fiksu, yksi väkivaltainen ja yksi filosoiva otus.

Jaa että mistä on kysymys? Kysymyshän on tietenkin siitä, että meidän koirat aloittivat tänään matikan opiskelun, Fiilis tosin ainoana, joka läpäisi ensimmäisen kurssikokeen. Oikeasti kyse on tempusta nimeltä "laskeminen" eli koiran tehtävänä osata helppoja yhteenlaskuja ja kertoa vastaus niihin. Idea lähti Petsien temppuringin haasteesta ja toteutukseen käytin apunani Roosan & Murun tekniikkaa. Ahkeran harjoittelun jälkeen tulokset olivat seuraavat.

Nanni: Laatikon koskemisessa ei ongelmia, mutta voiman hallinnassa suuria ongelmia. Nanni päätti tehdä asiat, kuten tavallista, omalla tyylillään ja hakata laatikkoparkaa niin, että lopulta se oli kumossa huoneen toisessa päässä. Laskut jäivät siis sikseen ja kokeen tehtävänantoa ei noudatettu. Nanni jäi tälläkertaa luokalleen liian vilkkaan käytöksen johdosta. Ainakin oppilaalla oli hauskaa.

Kenzu: Urokset tunnetaan yleensä putkiaivoistaan ja jopa hidasälyisyydestään. Noh, hidasta meno ainakin oli. Oppitunnin saldona: koira osaa koskettaa laatikkoa. Myönnetään, onhan se hankalaa ensin reagoida pyyntöön, sitten nostaa jalkaa, siirtää sitä pari senttiä ja vieläpä laskea se tiettyyn pisteeseen. Lisäksi on varmasti äärimmäisen tärkeätä arvioida jokaisen namin syvin olemus, ennen kuin syö sitä. Kyllä Kenzu, hyvin suoriuduttu. Valitettavasti kyseessä ei ollut filosofian tunti.

Fiilis: Tähtioppilas, opettajan lellikki jne. Osoittaa selvää taipumusta matemaattisiin lahjoihin ja suoriutuu annetuista tehtävistä. Hyvä Fiilis! Todistusaineistoa Fiiliksen kympin arvoisesta matikankokeesta alla olevalla videolla.

Uimakausi korkattu

2012-02-19T03:35:00.004-08:00

Muutama viikko sitten sain kuulla, että Helsinkiin on myös avattu koirauimala. Pitihän tämä käydä heti testaamassa ja niimpä suuntasimmekin perjantaina Roosan ja Murun kanssa kohti Itä-Helsinkiä. Paikkana uimala oli todella mukava, allas oli riittävän iso ja mikä parasta: sinne pääsee kätevästi julkisilla. Ihan huippua, että on uimala näin lähellä eikä tarvitse aina lähteä Hyvinkäälle saakka!

Kuvista kiitokset Roosalle!

Vastailuja kysymyksiin

2012-02-13T00:09:00.000-08:00

Nyt näin kipeenä ollessa on vihdoinkin sen verran aikaa, että ehdin vastailla kysymyksiinne. Niitä tulikin oikein mukava määrä. :) Pidemmittä puheitta, menkäämme suoraan asiaan.

1. Miksi päädyit juuri tähän rotuun pitkäkarvaisessa ja lyhytkarvaisessa muodossa? / Miten päädyit collieen?

Silloin kun vuonna 2004-2005 aloimme koiran ottamista kunnolla suunnittelemaan, päätettiin, ettei meille tule isoa koiraa. Tarkoituksena olikin alunperin ottaa sheltti ja olimme muutamia pentueitakin jo katselleet. Sopivaa pentua meille ei kuitenkaan löytynyt ja jostain syystä päädyin lainaamaan kirjastosta collieista kertovan kirjan. Siitä se ajatus sitten lähti ja keväällä 2005 taloon asteli pk. collien narttupentu, Nanni. Perustelut rotuvalintaan eivät olleet kovin kummoiset: rodulla kiva ulkonäkö ja perushelpolta tuntuva luonne. Ja koska shelteistä ei löytynyt meille sopivaa koiraa, niin otettiin sitten "vähän isompi sheltti". En tosiaan suosittele ketään ottamaan koiraa näillä perusteilla. :D Päätöstä ottaa collie en ole kuitenkaan koskaan joutunut katumaan.
Ja sitten miten päädyin nahkaan. Halusin pehkoa aktiivisemman, hieman "räväkämmän" koiran, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa mitään rotua joka oli jaettu linjoihin. Syynä tähän oli se, että halusin koiran, jonka kanssa voi harrastaa niin pk-lajeja kuin näyttelyitäkin. Eli monipuolisuus oli yksi suurimpia kriteereitä. Kauaa ei siis tarvinnut miettiä rotuvalintaa ja pian olikin selvää, että nahka tulee seuraavaksi. Heti kun sain luvan toiseen koiraan aloin selailla tulevia pentueita ja tässä sitä nyt ollaan. Omistan kaksi mahtavaa collieta. :)

2. Mitä eroja mielestäsi lk ja pk-collieissa on?
Ulkonäön lisäksi sanoisin, että luonteesta löytyy pieniä eroja. Pehkot ovat yleistettynä rauhallisempia kuin nahkat, nahkoista löytyy astetta (joistakin ehkä montakin astetta) enemmän potkua harrastuksia ajatellen. Kyseessä on kuitenkin selvästi sama rotu ja erot ovat ennemminkin yksilöissä. Molemmat ovat erinomaisia harrastuskoiria ja nauttivat omistajan kanssa touhuamisesta, karvanpituuteen katsomatta. :)

3. Millaisia Fiilis ja Nanni ovat luonteeltaan?

No tässä tuleekin sitten hyvin esiin se ero yksilöiden välillä. Nuo kun ovat aikalailla kuin yö ja päivä toisiinsa nähden. Löytyyhän niistä samojakin piirteitä (ahneus, aktiivisuus) ja varmasti niiden luonteisiin eroa tuo se, että Fiilistä kouluttaessa minulla on ollut paljon enemmän tietotaitoa, kuin Nannin kanssa. Fiiliksen kanssa on voitu välttää niin monet virheet, jotka taas Nannin kanssa tuli käytyä läpi.
Nanni on nuorempana ollut hyvin arka ja epävarma. Olisi voinut kirjottaa piiitkän listan asioita, joita se pelkäsi. Nyt vanhemmiten siitä on kuitenkin tullut rennompi, se suhtautuu uusiin asioihin ja tilanteisiin paremmin eikä stressaa niin paljoa. Edelleenkään se ei erityisesti nauti autoilusta tai rakasta vieraita ihmisiä, mutta ne asiat alkavat olla sille ok tarvittaessa. Nanni on lisäksi hyvin dominoiva eikä tule läheskään kaikkien koirien kanssa toimeen. Sen ystäväpiiri on aika pieni ja se tarkasti valitsee kenen kanssa kaveeraa ja kenen kanssa ei. Nykyisin se osaa kuitenkin käyttäytyä, vaikkei jostakin koirasta erityisesti pitäisikään, eikä ole heti pistämässä pystyyn kolmatta maailmansotaa. Vanhemmiten Nanni on myös alkanut muuttua hössöttävämmäksi ja sen tekemisentarve on kasvanut huimasti. Ehkä tämä johtuu siitä, että kun ei tarvitse stressata joka asiaa niin voi irrotella enemmän. Ikinä en olisi uskonut, että Nanni joskus olisi tällainen iloinen höslä joka tassuttaa eteenpäin häntä kokoajan heiluen.
Fiiliksen luonnetta voi aika hyvin kuvata muutamalla sanalla. Se on energinen, aktiivinen, iloinen, ahne ja taistelutahtoinen koira. Sillä on hirveästi tekemisen intoa ja se pyrkii aina tekemään kaiken satalasissa. Iän myötä siitä on tullut hyvin paljon "yhden ihmisen koira" ja aavistuksen pidättyväinen, joka on mielestäni ihan hyväkin asia: sitä voi huoletta pitää vapaana, koska se ei ole kiinnostunut niin vastaantulevista ihmisistä kuin liiemmin vieraista koiristakaan. Fiiliksen ehkä ainoa huono luonteenpiirre on mustasukkaisuus minusta. Tästä yleensä joutuu kärsimään Nanni, koska Fiilis ei yhtään tykkää ajatuksesta, että teen Nannin kanssa kahdestaan jotain. Fiilikselle on kuitenkin tehty selväksi, että minä päätän kenen kanssa teen mitäkin eikä sillä ole siihen sanomista, joten Fiilis vain tyytyy katsomaan närkästyneenä sivusta. Lyhyesti sanottuna Fiilis on kuitenkin juuri sellainen koira, mistä haaveilinkin. Se on täyttänyt odotukseni erinomaisesti, jopa enemmänkin. :)

4. Jos pitäisi ottaa toisen rotuinen koira, mikä se olisi?

-Näillä näkymin se olisi käyttö- tai sekalinjainen bordercollie. Auspai on myös käynyt mielessä muutamaan otteeseen. Paimenissa jokatapauksessa pysyisin. Bordercollie on siinä mielessä hauska tapaus, että muistan vielä kun olin vahvasti sitä mieltä, että bc:tä minulle ei koskaan tule. Nyt kuitenkin harrastukset, lähinnä agility, on vienyt sen verran mukanaan, että olen alkanut taipua siihen suuntaan. Samalla olen enemmän päässyt seuraamaan kyseisen rodun edustajia, joten mielipiteeni on niiden suhteen muuttunut. Seuraavaa koiraa ei kuitenkaan pitkiin aikoihin ole tulossa ja on mahdollista, että pysyn vielä nahkoissa pidempään. Sitten kun on taitoa riittävästi, voisi mahdollisesti olla sen bordercollien aika. Mutta sen näkee sitten.

5. Parasta Fiiliksessä? Parasta Nannissa?

Nanni: Ehkä sellainen tietynlainen luotettavuus. Tunnen Nannin niin hyvin ja se tuntee minut. Ja se Nannin rauhallinen puoli on myös välillä todella mukava. Joskus on vaan ihana lähteä Nannin kanssa kahdestaan pitkälle metsälenkille ja rauhoittua. Fiiliksen kanssa kun aina on sellainen meno päällä. :D
Fiilis: Fiiliksen koko luonne on erittäin lähellä sitä, mitä koiralta haluan. Sen kanssa on helppo harrastaa, mutta se on myös helppo arjessa. Se on ylipäätänsä todella helppo, toimii kuin ajatus ja tekee yleensä just niin ku pyydän. Parasta siinä on kuitenkin se, kun se katsoo minua ilmeellä "mamma on ihan paras!" tai "olinksmä taitava" ja heiluttaa häntää niin paljon, että koko koira heiluu. :')

6. Paras kokemuksesi koiriesi kanssa?

En osaa nimetä mitään yhtä kokemusta. Parasta on se onnistumisen tunne, kun koira oppii jotain, tai itse oppii jotain, tai saa pitkään treenatun homman toimimaan. Ja hienointa on nähdä, että koiralla on kivaa.

7. Entä huonoin kokemuksesi koiriesi kanssa?

Samoin tässä en osaa nimetä mitään tiettyä. Eipä tässä ole mitään kovin kamalaa tapahtunut, mutta esimerkiksi tappelutilanteet ovat aina ikäviä. Eniten inhottaa tilanteet, jolloin tulee joku irtokoira rähjäämään. Kahden ison koiran kanssa, joista toinen vihaa irtokoiria, ne tilanteet ei ikinä ole helppoja ja varsinkin jos vieras koira on pieni, saa aina pelätä että mitä sattuu.
Sellainen tilanne, jolloin sydän pomppasi kurkkuun oli myös se, kun Nanni pentuna meinasi jäädä bussin alle. Se oli irti kun oltiin ylittämässä kahden metsähiekkatien välissä olevaa tietä. Nanni bongasi jotain tien toiselta puolelta ja lähti luvatta kiitämään autotien yli, kun samaan aikaan mutkasta tuli bussi. Nanni ehti tien toiselle puolelle, mutta kun tajusi etten itse tullutkaan perässä, se kääntyi takaisin aikeissa tulla luokse. Onneksi minulla oli jäänyt keppi käteen ja viskasin sen Nannin puolelle ja pennun lähtiessä kepin perään, ehti bussi mennä ohi. Jos minulla ei olisi sitä keppiä ollut, ei olisi luultavasti Nanniakaan enää.

8. Miten aloitit koiraharrastuksesi?

Alunperinhän Nanni tuli meille "vain kotikoiraksi". Innostuin kuitenkin jostain syystä ilmoittamaan sen näyttelyyn keväällä 2007. Pystykorvaisena ja arkana Nanni sai hylätyn, mutta lannistumisen sijaan itse vain innostuin hommasta. Etsin tietoa erilaisista koiraharrastuksista ja parin vuoden mätsärien kiertämisen jälkeen innostuimme aloittamaan myös tokon. Tokon treenaaminen toi Nannille paljon itsevarmuutta ja samalla itselle entistä enemmän intoa harrastaa. Nannin kanssa kisattiinkin muutamaan otteeseen, ilman sen suurempaa menestystä, koska se arkuus oli kokoajan siellä taustalla häiritsemässä. Niimpä sitten itse harrastamisesta innostuneena aloin suunnittelemaan toista koiraa ja Fiiliksen kanssa koiraharrastukseni on vain laajentunut entisestään. Tällähetkellä harrastetaankin pk-hakua, agilitya, tokoa sekä näyttelyitä ja olen aina valmis kokeilemaan uusia lajeja.

9. Mikä on ollut vaikein asia opettaa Fiilikselle/Nannille?

Nannin kanssa hankalinta on ollut saada se sietämään vieraita koiria. Kiltit koirat ovat aina olleet sille ihan ok, kunhan pysyvät riittävän välimatkan päästä. Provoavat ja räyhäävät koirat puolestaan ovat sille edelleen pieni ongelma, vaikkakin parempaan suuntaan ollaan kokoajan edetty. Edelleen on muutama koira, jota se ei voi sietää, mutta muut koirat se osaa ignoorata jo aika hyvin.
Fiiliksen kanssa ei arjessa ole ollut mitään ongelmaa. Treeneissä harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet paikkamakuusta lähtevät koirat, jolloin Fiiliksellä on vaikeuksia pysyä paikoillaan. Töitä ollaan tehty ja pitää tehdä edelleen, mutta uskon, että saadaan homma toimimaan vielä jonakin päivänä.

10. Miten palkkaat koirasi?

Käytän tilanteesta riippuen lelu- tai ruokapalkkaa. Fiilikselle riittävät myös kehut palkkana, mutta Nannin pitää aina saada tietää, että se "pääpalkka" on tulossa ennemmin tai myöhemmin.

11. Mikä on sinulle rakkain harrastuslaji koiran kanssa?

Kaikki harrastukset ovat omalla tavallaan mahtavia, mutta täytyy sanoa, että olen täysin hurahtanut agilityyn. Olisi ollut hienoa päästä harrastamaan sitä jo aikoinaan Nannin kanssa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

12. Millainen on perus viikko-ohjelmanne?

Hauska kysymys :D Meillä ei ole mitään erityistä "aikataulutettua" viiko-ohjelmaa. Päivittäin käydään kolmisen kertaa lenkillä, joista ainakin yksi on 1-2 tuntia pitkä. Maanantaina on agitreenit illalla, mutta muuten meillä on aikalailla ihan vapaata. Viikonloppuisin lenkkeillään pidempiä lenkkejä, silloin tällöin miittailaan kavereita ja heidän koiria niin pääsee koirat riehumaan. Sitten aina välillä viikonloppuisin on näyttelyitä tai muita tapahtumia, ja lumettomana aikana pyritään käymään mahdollisimman säännöllisesti hakutreeneissä. Eli tämmöstä aika perus elämää, ei mitään kummosta. :)

13. Onko käynyt mielessä, että lähtisitte ulkomaille näyttelyyn? Mihin maahan haluaisit lähteä näyttelyyn?

Ollaan käyty nyt pariin otteeseen ulkoimalla näyttelyissä. Syksyllä 2010 Baltian voittajassa Latviassa, sekä kesällä 2011 Maailmanvoittajassa Ranskassa. Ranskanreissu oli samalla aikamoinen maailmanympärysmatka, sillä ajettin autolla Tallinnasta Pariisiin. Eli useassa maassa tuli käytyä ja reissu kestikin päälle viikon. Ulkomailla on ihan mukavaa käydä näyttelyissä, varsinkin kun on koira, joka tykkää matkustaa eikä stressaa mistään. :)
Mihin maahan haluaisin? Hmm.. no Pohjoismaissa olisi ihan kivaa käydä. Ruotsissa olen kerran ollut kasvattajaa avustamassa, mutta oman koiran kanssa ei ole tullut lähdettyä. Nyt kun ei ole enää sitä pakollista vasta-ainetestiä, niin voisi hyvinkin Ruotsiin reissata. Siellä kun on samanlaiset näyttelysäännöt kuin Suomessa, niin ei ainakaan sen suhteen tulisi ongelmia. Ja sitten jos vähän kauempana olevista maista puhutaan, niin Jenkit olis varmaan sellanen ihan mielenkiintonen paikka käydä näyttelyssä. Mutta se on jo sitten sen verran isompi reissu ja tulisi maksamaan niin paljon, että näillänäkymin se jää vain haaveeksi.

14. Parasta/huonointa koiranäyttelyissä?

Parasta on nähdä tuttuja ja viettää kiva päivä ihastellen kauniita koiria. Näyttelyissä on se omanlaisensa tunnelma, puhumattakaan Messarin tunnelmasta, joka on yksiä parhaimmista asioista näyttelyissä. Huonointa on sitten varmaan ne ajattelemattomat, itsekkäät ja kiukkuiset ihmiset, joita valitettavasti löytyy vähän turhankin paljon.

15. Mielestäsi paras/asiallisin tuomari jolla olet koiriasi käyttänyt? Entä huonoin?

Olen onnistunut viemään koirani useammalle mukavalle tuomarille, joten en nyt tähän osaa vain yhtä nimeä sanoa. Yleisesti ottaen ainakin suomalaiset tuomarit ovat fiksuja ja heiltä saa kattavia arvosteluja. Hyvä tuomari on mielestäni sellainen, joka käsittelee koiraa nätisti ja kirjoittaa kunnollisen arvostelun. Muutaman sanan arvostelu ei ole kunnollinen ja ärsyttää maksaa sellaisesta monta kymmentä euroa. Huonojakin tuomareita varmasti löytyy ja sitten on tuomareita, joilla on vain huono päivä. Tuon arvostelun lyhyyden lisäksi huonon tuomarin ominaisuuksia mielestäni ovat asiattomien kommenttien huutelu tai muuten asiaton käytös sekä koiran liian voimakas käsittely. Onneksi itse olen tavannut enimmäkseen mukavia tuomareita. :)

16. Viisi mielenkiintoista rotua, jos collieita ei lasketa?

- Bordercollie
- Australianpaimenkoira
- Pyreneittenpaimenkoira
- Afgaaninvinttikoira
- Dandiedinmontinterrieri

17. Mitä pitää huomioida, kun ostaa collieta?

Ensinnäkin pitää tietää, mihin tarkoitukseen koira tulee. Harrastuskoira (näyttelyt vaiko esim. pk-lajit) vai kotikoira? Sen mukaan sitten katsoa kasvattaja sekä pentueen vanhemmat. Mihin tarkoitukseen ikinä onkaan collieta ottamassa, tulee kiinnittää huomiota vanhempien ja vähintään lähisuvun terveyteen. Sitten tietenkin nämä perusasiat, eli hyvä kasvattaja ja rekisteröity pentu. Hyvä kasvattaja on sellainen, jonka kanssa tuntuu tulevan toimeen ja jolla on samantyyppinen ajatusmaailma koiran kasvatuksesta/ruokinnasta/jalostuksesta jne. Ja tietenkin sellainen, jonka koirat ovat hyväluonteisia ja terveitä. Rodunomainen ulkomuoto olis kanssa varmasti ihan jees. :D Hyvä kasvattaja on tukena ja apuna milloin sitä ikinä tarvitseekaan, koko koiran eliniän ajan. Joten hyvän kasvattajan löytämiseen kannattaa panostaa.
Mikäli vain mahdollista, kannattaa myös tavata pentueen emä sekä kasvattaja ennen pennun hankintaa ja moni kasvattaja varmasti edellyttää ostajaehdokkaan tapaamista ennen kuin myy pentua. Kasvattajalle kannattaa myös kertoa, mihin tarkoitukseen pentua hankkii, niin hän osaa paremmin auttaa pennun valitsemisessa. Tässä nyt tämmöisiä perusjuttuja, mitä mielestäni kannattaa ottaa huomioon, kun collieta (tai mitä tahansa koiraa) hankkii.

18. Millaiset (koira)ihmiset ärsyttävät sinua?

Minua ärsyttää ihmiset, oli sitten kyseessä koiraharrastaja tai ei, jotka pitävät itseään muita parempina ja ovat itsekkäitä. Koiraihmisissä ottaa päähän sellaiset, jotka hankkivat toistamiseen koiria ihan uskomattomista syistä tai eivät kykene kouluttamaan koiristaan kunnon koirakansalaisia vaan laittavat niitä eteenpäin ja ottavat uutta tilalle.

19. Mitä ruokaa syötät koirillesi ja miksi juuri tätä?

Fiilis syö Jahti & Vahti Energiaa. Siinä on hintalaatusuhde kohdillaan, se on oikeastaan yllättävän halpaa ollaakseen niinkin laadukasta. Mielestäni paljon kalliimmalla myydään huonolaatuisempaa ruokaa. Ruoka sopii erinomaisesti Fiilikselle: se pysyy hyvässä painossa, sen iho ja turkki ovat hyvässä kunnossa ja koira syö ruokaa mielelään.
Nanni syö tällä hetkellä James Wellbelovedin lammasriisi-nappulaa. Nanni on hyvin allerginen erilaisille viljoille ja vaikka mille. JW on nyt toistaiseksi ollut sille sopivaa ruokaa, vaikkakin se on vähän turhan kallista. Nannin kanssa kun ei kauheasti ole vaihtoehtoja, mitä tulee nappulamerkkeihin.

20. Missä on meidän lihapullat ?!?!?!?????!?!?!?!

Ei ole Nanni syyllinen tällä kertaa, sillä ei löydy meiltä lihapullia tai revittyjä lihapullapusseja! Katsoitko nyt ihan varmasti ihan sinne jääkaapin perukoillekin? ;D

Synttäribileet

2012-02-08T07:24:00.000-08:00

Maanantaina juhlittiin Nannin 7-vuotissynttäreitä. Uskomatonta, että vuoden päästä ensimmäinen koirani on jo veteraani-ikäinen. En tosin voi sanoa sitä klassista lausahdusta "juurihan se oli vasta pentu", sillä en Nannin pentuajasta paljoa enää muista. Onneksi tallessa ovat mahtavat, Nannin mielestä varmasti ihan järkyttävän nolot, pentukuvat palauttamassa muistoja mieleen. Ja nyt kun kerrankin jaksoin kaivella ne tiedostojen syövereistä esiin, niin pitäähän ne ehdottomasti julkaista täälläkin! Seuraavissa kuvissa Nanni on siis 2-4 kuukautta ja ne on otettu kevät-kesällä 2005.

Synttäripäivän kunniaksi koirat saivat nauttia maksalaatikkokakun lisäksi lenkkeilystä ihanan aurinkoisessa säässä. Näin kesää rakastavana henkilönä voisin melkein kuvailla sitä säätä keväiseksi näiden järkyttävien pakkasten jälkeen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja koska pakkanen oli huomattavasti vähentynyt, tuntui melkeimpä lämpimältä. Kuvia tuli otettua melkoinen kasa, joista osa tulee näkyviin alle ja loput voi käydä kurkistelemassa tämän linkin takaa.

Sitten vielä lopuksi pieni harrastuspäivitys. Elikkä Fiilikselle on tosiaan tilattuna kilpailulisenssi tälle vuodelle ja jos hyvin käy (lue: ei tule takapakkia ja saadaan kepit kuntoon), starttaamme jo kevään aikana kisoissa. Ja jep, moni varmasti on ymmärtänyt puheistani, ettei meillä ole vielä mikään hoppu kisoihin. Tajusin kuitenkin viikonloppuna ollessani kisoissa töissä, että ei ne ykkösten radat loppujen lopuksi ole niin kinkkisiä ettenkö minäkin voisi niistä alkeellisilla ohjaustaidoillani selvitä. Ja joskushan sinne kisaradalle on kuitenkin uskallettava astua ensimmäisen kerran. :)

Winter Wonderland

2012-02-02T05:37:00.000-08:00

Ehdin jo melkein riemuita ei-niin-kylmästä talvesta, mutta turhaan. Mittari näyttää olevan päivästä toiseen ihan liian paljon miinuksen puolella, vaikka toisaalta pakkasten mukana tuli myös aurinko. Puhumattakaan mahtavasta ajoituksesta! Nimittäin mitä parempaakaan tekemistä koeviikolla voisi olla, kuin ulkoiluttaa kameraa ja koiria aurinkoisessa talvisäässä?

Nannin ja Fiiliksen yhteiskuvasta sekä lumihankikuvista kiitokset Roosalle! Loput Winter Wonderland -kuvat löytyvät tämän linkin takaa, tervemenoa!

Homppu-pomppu-hyppy-koikka-loikkanen

2012-01-25T11:44:00.000-08:00

Videopätkä maanantain agitreeneistä. Tällä radalla tuli treenattua jaakotusta ja suoraa pätkää. Toisella radalla (jolta ei ole videota) treenattiin valsseja sekä välistävetoa, jotka niinikään sujuivat yllättävän mukavasti tauon jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa treenailua :)

Niin ja isot kiitokset Sinille kuvaamisesta ja videon leikkaamisesta!

Erinomainen suippis Turussa

2012-01-21T08:12:00.000-08:00

Fiilis kävi debytoimassa avoimenluokan Turun tamminäyttelyssä ihan mukavin tuloksin. Vaikka juuri 2 vuotta täyttäneenä Fiilis edustikin sitä ruipeloiden puolta, sai se silti erinomaisen ja sijoittui lopulta luokkansa neljänneksi. Ei hullummin pikkutytöltä, joka kilpaili ensimmäistä kertaa isojen tyttöjen luokassa. Esiintyminenkin oli myös oikein mallikasta, vaikka taukoa näyttelykehistä onkin ollut syyskuusta asti. Tuomarina meillä oli irlantilainen Michael Forte, jonka mielipide Fiiliksestä kuuluu näin:
"Nice in profile while moving. Could be little tight in front. I'd want little more under jaw. Good length of neck. Well trained for the ring and well handled."

Tästä on hyvä asettaa kuono kohti uusia näyttelyitä, joita tosin tänä vuonna ei kauheasti kalenteriin ole rustailtu. :)

Kehässä otetun kuvan copyright Henna Vahlbäck, kiitos!

Sinä kysyä, minä vastata

2012-01-12T13:07:00.001-08:00

Sain sitten tämmöisen idean näin heti vuoden alkuun! Sen kunniaksi, että blogissamme on yli 70 (!) lukijaa, päätin pystyttää kyselypostauksen. Eli nyt saa sitten jokainen kysyä juuri ne kysymykset, mitkä ovat aina mietityttäneet pieniä päitänne! Aikaa on 2.2.2012 saakka (eli kolmisen viikkoa), jonka jälkeen alan vastailla. Mauttomat jutut sivuutan, joten pysytäänhän asialinjalla, eikös juu.

Sitten ei muuta kuin kyselemään!

On taas se aika vuodesta...

2011-12-23T10:21:00.000-08:00

Äkkiäpä se aika menikin, ihan kuin juuri olisin kirjoittanut joulupostausta. No, mutta kuitenkin! Vuosi on taas vierähtänyt ja on aika kiittää kaikkia ihania ihmisiä menneestä vuodesta ja toivottaa kaikille mukavaa joulua sekä menestystä vuodelle 2012.

Meidän vuosi on ollut varsin onnistunut ja täynnä iloa, niitä ikäviä hetkiä ei näin nopeasti ajateltuna tule edes mieleen. Suurimpana vaikuttajana iloisiin hetkiin ovat ne upeat ihmiset, joiden kanssa onnistumiset on saanut jakaa. Kiitos siis kaikille ja toivotaan, että ensi vuodesta tulee vähintäänkin yhtä mukava ja harrastustentäyteinen!

Sitten aika katsastaa tavotteita, joita asetin menneelle vuodelle. Noh... heheh. Sanotaanko näin että osa toteutui ja suurin osa jäi toteutumatta. Siitä huolimatta meillä oli mukavaa ja ollaan oltu aktiivisia jokaisen harrastuksen kanssa. En nyt ala erikseen listaamaan saavutuksiamme, mutta ollaan koettu ja opittu paljon. Ja mikä tärkeintä: pidetty hauskaa. Viimeisenä mainittu jääkin tavoitteeksi myös ensi vuodelle, muuta emme tälläkertaa listaakaan. Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan. :)

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia ja toivottaa oikein mukavaa sekä rauhallista joulua kaikille. Sitten voi taas rentoutuneena aloittaa uusi vuosi ja uudet kujeet. ;) Tämä blogi hiljenee nyt, kiitos ja kumarrus vielä kaikille menneestä vuodesta!

Ensilumi

2011-12-10T04:07:00.000-08:00

Ensilumi satoi vihdoin myös tänne Helsinkiin itsenäisyyspäivänä. Kovin vähäistähän se oli, mutta päätettiin koirien kanssa ottaa siitä kaikki ilo irti ja lähdettiin kameran kanssa ulkoilemaan pelloille. Tämä ilo ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä tälläkin hetkellä taivaalta tulee lumen sijaan vettä ja maassa ei ole pienintäkään merkkiä lumesta. Elämme silti valkoisen joulun toivossa!

Lumihömpötyksen jälkeen voinkin taas todeta, että päivittely ei ole ollut turhan ahkeraa tässä kuukauden sisällä. Silti meillä on huikeat 59 lukijaa, wautsi! Ehkä minä nyt sen voimalla tsemppaisin tätä päivittelyä pikkuhiljaa?

Toisaalta ei me mitenkään erityisen ahkeria olla muutenkaan oltu. Agiepiksistä haettiin Fiiliksen kanssa erinomainen nolla viime kuun puolella, sitten oli Viiku-Kiiku-Fiiliksen 2vee synttärit 23.11. ja toki viime viikonlopun Messari jossa tälläkertaa olin vain turistina ilman omia koiria. Muuten ollaan laiskoteltu harrastuspuolella ja lenkkeilty ahkerasti. Ilmoitan myös sen, että nyt alkaa tulla enemmän kuvia blogiin, sillä sain vihdoin kameran! Tästä saan kiittää Lindaa, joka ystävällisesti lainasi minulle vanhaa Nikon D50 runkoaan. Suuret kiitokset vielä kerran!

Niin ja terävimmät saattoivatkin jo huomata, että blogissamme on uusi talvisempi ulkoasu. Tästä kiitämme Roosaa, sillä itse en sitä(kään) saanut aikaiseksi väsätä.

Pimeyden ja sateiden keskeltä toivotamme kuitenkin kaikille blogin lukijoille hyvää joulunalusaikaa!

Hallikautemme päättyi ennen kuin ehti edes alkaa

2011-11-08T12:46:00.000-08:00

Agiliitely on ollut tauolla, kun päätettiin alistua sateille ja tuulelle sekä jättää ohjatut tauolle kunnes oma hallimme valmistuu vuoden vaihteessa. Fiksu päätös, etten sanoisi.

Torstaina päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni, pakkasin treenitavarat, otin koiran ja aloitimme toivottoman matkan kohti Konalaa ja Purina-hallia. Toivottoman tästä hommasta teki jo alkujaan se, että treeniaikaa meidän seuralle oli sinä päivänä varattu vain tunnin verran ja perille päästyämme tästä ajasta oli alle puolet jäljellä. Lukio, se ainainen este koiraharrastuksen tiellä...

Jokatapauksessa, perille päästiin ja tavoitteena oli pitää vain pieni treeni ja muistutella koiralle mm. keppejä. Fiilis oli ihan ylitsevuotavan energinen, suorastaan seonneen oloinen kun näki esteet pitkästä aikaa. Pikkupuikkiksen keskittyminen (ja aivot) ilmeisesti unohtuivat siinä kiiressä kotiin, ja otus ei kertakaikkaan meinannut pysyä nahoissaan. Onnistuneet kepit saatiin, mutta sen jälkeen alkoikin mennä varsin mielenkiintoiseksi.

Tehtiin pientä rataa ja ekalla yrittämällä puomi meni täysin läpijuoksuksi. Noh, koiralla oli intoa ja se unohti kontaktit, uusiksi. Ei, taas läpi ja tälläkertaa hypäten ylösmenon yli. Kolmas kerta toden sanoo: tälläkertaa skipattiin alastulo. Otettiin sitten pelkkiä alastuloja 2on2off:lla ja vein hommaa taaksepäin, jotta F muistaisi homman idean. No ei muistanut, ei vaikka kuinka helpotin. Lopulta se alkoi tarjoamaan maahanmenoa puomin päällä. Niin, meinasihan se kertaalleen myös pudota kyseiseltä puomilta, koska tuijotteli toista suorittavaa koiraa. Kerrottakoon nyt sitten vielä sekin, että F päätti lähteä kesken esteen toisen suorittavan koiran perään, joskin ehdin saada sen takaisin juuri ennen kuin se saavutti toisen koiran. Tämähän kuulostikin jo varsin lupaavalta "kun mikään ei toimi" -treeniltä, eikö?

Halli siis sekoitti pienen puikkonokan pään lähes täydellisesti ja otimmekin loppuun vain helpot takaakierrot sekä lähdettiin kotiin, ohjaaja samalla kuumeisesti miettien: mikä meni vikaan.

Tarkoituksena oli hakata päätä seinään koko viikonloppu ja pohtia, miten onnistuin pilaamaan meidän kontaktit, jotka olivat niin hyvällä mallilla ja jonka eteen olin nähnyt aivan sairaasti työtä. Roosa kuitenkin kysyi meitä perjantai illalla treenaamaan Ojankoon ja hetken epäröinnin jälkeen päätin lähteä: eihän ne voisi enää huonomminkaan mennä, sillä torstain treeni oli jo sen verran pohjanoteeraus. Meillä ei siis olisi mitään hävittävää, kun kontakteillekin oltiin jo vilkutettu hyvästit.

Roosalla oli mielessä pieni ohjaustreeni, joka sisälsi vain hyppyjä ja putken. Päätettiin pistää se kokoon, sillä siinä ei menisi turhan kauaa aikaa. Tarkoituksena oli joko tehdä persjättönä tai valssina hypyillä 2. & 3. Kokeilin molempia, mutta videolla teen jonkinlaisen valssinoloisen säädön, jolla nyt kuitenkin sain koiran ohjattua oikeaan suuntaan. :D Huomaa, että itsekin on aikalailla ruosteessa tauon jälkeen (lue: en ole koskaan osannut valssata, mutta keksin typeriä tekosyitä peitelläkseni sitä). Erityisen ylpeä olen kuitenkin siitä, että Fiilis irtosi jokaisella kerralla erinomaisesti putkeen vaikka se oli musta ja pimeässä entistäkin epähoukuttelevamman näköinen. Hyvä Fiilis!

Myös keppejä tuli treenattua, ollaan edetty niissä jo mielestäni erittäin mukavasti. Nyt vaan täytyy muistaa, ettei lähde kiirehtimään. Tällähetkellä 6 keppiä menee erinomaisesti molemmilta puolilta ja erilaisia kulmiakin ollaan otettu. Aletaan pikkuhiljaa siirtymään 8 keppiin, hiljaa hyvä tulee. Videolla keppejä on 6:

Lopulta uskalsin kokeilla niitä kontaktejakin. Ja tässä tulee se vaihe, kun jaksan ihmetellä koirien logiikkaa ja pään sisällä pyöriviä asioita. Fiilis nimittäin teki täydellisiä 2o2o-asentoja, ei mitään hyppimisiä ylös- eikä alastuloilla... ihan kuin eri koira edellispäivään verrattuna. Ilmeisesti halli sitten vaikutti niin vahvasti Fiilikseen, tai sitten se vain oli liian innoissaan. Vaikea välillä sanoa pikkulassien pään sisäisistä liikkeistä ja ajatusmaailmasta yhtään mitään.. Iloista oli kuitenkin se, että kontaktit toimivat. Ainakin ulkona.

Seuraavana edessä on projekti halli. Saa nähdä, millaisen sotasuunnitelman keksin tätä varten. Treenataan nyt kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti ulkona niin kauan kuin sää sallii ja samalla pohdin (ainakin yritän pohtia) tulevaa hallitreeniä. Se on kuitenkin edessä, viimeistään kun oma halli valmistuu. Tällä hetkellä kaikki on vielä kuitenkin kovin avointa ja epävarmaa: miksei Fiilis osannut keskittyä hallissa? Johtuko se hallin äänistä? Pohjasta? Toisista koirista? Liiasta innostuksesta? Kehittyvästä häiriöherkkyydestä? Salapoliisin hommia tiedossa siis. Johtolankoja (lue: vinkkejä) otetaan vastaan!

Videoista kiitokset Roosalle!

Tunnustetaan sitten...

2011-10-15T04:56:00.000-07:00

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Minä olen onnistunut olemaan jopa niin suosittu, että olen saanut tämän tunnustuksen kahteen kertaan haasteena. Kiitämme siis Ainilinea sekä Neaa :) Ajattelin jakaa nämä meidän tunnustukset niin, että 2 minusta ja 3 molemmista koirista. ;)

Ensin minun:

1. Minulla on erittäin ärsyttävä tapa syödä kynsiäni. Siihen ei ole auttaneet pahanmakuiset kynsilakat eikä oikeen yhtään mitkään. Joskus pureskelen niitä useammin ja joskus en pitkään aikaan, mutta rauhaan en niitä osaa kokonaan jättää.

2. En osaa nukkua huoneeni ovi kiinni, koska joskus pienenä joku on mulle sanonut, että silloin voi huoneesta loppua happi. Tämän takia nukun aina ovi auki, vaikka muuten huoneessa ollessani se yleensä onkin kiinni... viisasta? Tapa mikä tapa, ei sille voi mitään enää..

Sitten Fiiliksen tunnustukset:

1. Fiiliksellä on pieniä mustasukkasuusongelmia. Sen ruokaan, leluihin ja ihmisiin (minuun) ei saisi kukaan muu koskea jos se saisi päättää. Harmi vain, ettei se saa päättää.

2. Fiilis tykkää (lue: rakastaa) uida, mutta inhoaa suihkussa olemista tai pesua. Koomista?

3. Fiilis aina esittää, että sitä nolottaa olla talvimantteli päällä ihmistenilmoilla. Oikeasti se tykkää takistaan: kotona se usein menee nukkumaan sen päälle, jos se on jäänyt lattialle. Ja viime talvena se muuten vain tykkäsi kantaa sitä paikasta toiseen sisällä. Busted!

Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, Nannin tunnustukset:

1. Nanni saattaa esittää tosi äkäistä akkaa jota ei kiinnosta yhtään mikään, mutta todellisuudessa se on iloinen ja jopa pentumaisuuteen sortuva karvaturri joka häärää jokapaikassa vappuhuiska (lue: häntä) heiluen.

2. Nanni joutuu huonojen lonkkiensa vuoksi käyttämään heti ilmojen viiletessä manttelia lenkillä. Arvatkaa vaan kuinka pitkään ihmiset katsovat, kun pitkäkarvaisella koiralla on takki mutta lyhytkarvaisella ei. ;)

3. Nanni on ollut pitkään hyvin epävarma ja jollakin tapaa sisäänpäin vetäytynyt koira, varsinkin muiden läsnäollessa. Nykyään siitä on kuitenkin kuoriutunut yllättävän reipas ja nimensä mukaan hilpeä tyttö. Ehkä Nanni on sekoittanut mottonsa sanajärjestyksen ja sen takia muuttanut suhtautumistansa asioihin (Ajattele ennen kuin toimit > Toimi ennen kuin ajattelet) ?

Lopuksi haluan lähettää tämän haasteen seuraaville henkilöille: Pauliina, Jenna, Tania, Elena, Viivi, Linda, Sirkku sekä Sarianne. Alkakaahan tunnustaa! ;)

Postauksen kuvista kiitokset Roosalle ja Nooralle!

Piskit pellolla

2011-09-19T11:39:00.000-07:00

Eilen käytiin Nooran & Aaken sekä Linnean & Tryffelin kanssa Haltialassa lenkkeilemässä. Otin molemmat tytöt mukaan ja Nannikin oli yllättävän innoissaan koiraseurasta; rähinäsaldokin hipoi lähes nollaa, kerran se ärähti Fiilikselle kepistä. Hienoa Nanni, ei syöty ketään! (On se oikeasti ihan kiva koira...)

Muutenhan lenkiltä ei actionia puuttunut, kun porukan nuoriso päätti järjestää pienen vesishown. Nanni oli ainoa järkevä, joka ei lähtenyt jokeen pulikoimaan ja Tryffelkin sentään hoiti homman niin, että pääsi omin avuin ylös. Toista oli tämä meidän nuoripari, jotka jumittuivat joen ylle taipuneen pusikon alle. Onneksi vesi ei ollut kovin syvää ja koirilla yltti jalat pohjaan. Saatiin ne sitten lopulta Nooran kanssa nostettua niskasta ylös, mutta myönnetäköön että pieni paniikki olisi ehtinyt hiipiä mikäli olisin ollut yksin liikkeellä. Sen verran pahasti koirat kuitenkin risukasan alle jumittuivat. Mitä tästä opimme? - Voisi todellakin opettaa Fiiliksen siihen, että vain luvan kanssa saa mennä veteen.

Muuten lenkki sujui mukavasti ja tulihan sitä lähemmäs 3 tuntia ulkoiltua. Kotona olikin koko loppupäivän kaksi hyvin väsynyttä lassieta. Kiitos vielä Nooralle ja Linnealle koirineen lenkkiseurasta sekä Linnealle hienoista kuvista!

Tänään oli Fiiliksellä taas vuorossa agitreenit. Pari viimeistä treeniä juoksujen jälkeen ovat olleet Fiiliksen osalta vaisuja, se ei ole ollut niin satalasissa mukana kuin aikaisemmin. Ehdin jo pelätä sen alottavan jotain pahemman asteen valeraskautta, mutta ehkäpä huoleni oli turhaa. Tänään minun innokas pikkulassieni oli taas menossa mukana ja teki innolla hommia. Lelupalkkakin kiinnosti taas ja putkiin irtosi normaaliin tapaan. :)
Kouluttajamme ei tällä kertaa ollut päässyt paikalle, joten treenattiin omatoimisesti ryhmäläisten kanssa. Toiselta ryhmältä oli jäänyt kentälle suht pitkä rata, jota sitten pätkittiin ja treenailtiin. Se oli joistakin kohdin hieman kinkkinen, mutta saatiin kuitenkin onnistuneita pätkiä useampi. Lisäksi päästiin reippaasti eteenpäin kepeissä ja keinukin alkaa olla jo hyvällä mallilla! Tästä on taas hyvä jatkaa...

Arvoitus

2011-09-17T04:32:00.000-07:00

Mikä on sellainen pieni elän, jossa on mustaa ja valkoista ja joka haisee? Monelle tulee varmasti ensimmäisenä mieleen haisunäätä, mutta oikea vastaus on Fiilis. Syksyn tullen metsät ja pellot tuntuvat olevan täynnä kaikkea ah-niin-ihanaa, jossa on mukava kieriä. Meidän oma pieni haisunäätämme on siis harrastanut viimeisten viikkojen aikana ahkerasti hajuissa pyörimistä ja sitäkin ahkerammin suihkussa käymistä.

Ollaan me toki vähän muutakin harrastettu. Fiilis starttasi agilitykisansa 9. päivä perjantaina HSKH:n Tehis Cup:ssa. Kyseessä oli möllien hyppyrata, joka oli ohjaajan makuun vähän turhankin hankala (kertonee paljon ohjaajan taidoista :D). Onneksi otettiin kaksi starttia, niin ei jäänyt paha maku ekan startin turhasta sähläämisestä. Jo tokalla hypyllä pissin ohjaamisen kanssa ja Fiilis ohitti esteen: kielto numero yksi. Lopulta Fiilis hyppäsi kyseisen esteen väärin päin, josta HYL. Pari kieltoa tuli vielä muutamilta hypyiltä, koska oletin Fiiliksen irtoavan niille paremmin enkä vienyt tarpeeksi hyvin esteille. Toka startti menikin sitten paremmin, kun en jännittänytkään enää. Sieltä 10rv kahden riman tippumisesta, jotka johtuivat niinikään huonosta ohjaamisesta. Tyytyväinen saa olla, varsinkin koiraan. Ei huonompi aloitus, vaikka eihän me kisavalmiita virallisiin olla vielä pitkään aikaan. Möllit on kuitenkin ihan hyvää treeniä ohjattujen treenien lisäksi. :)

Fiilis käväisi myös kehässä alkukuusta. Let's Go KR'ään Vantaalle oli ilmotettu ihan mukava määrä nahkoja ja Fiilis oli viiden nuorten luokan nartun joukosta 4. erinomaisella. SA:ta ei taaskaan, tälläkertaa syynä ruma pää. :') Arvostelu oli kuitenkin mukava ja nyt jäädään ihan mielellään tauolle kehistä ja keskitytään muihin lajeihin. Ensi kesänä alustavasti pitäisi olla Karjaalla Rainer Vuorinen tuomarina, jonne sitten suunnataan mahdollisesti molempien tyttöjen kanssa. Siihen asti jätämme ainakin Suomen näyttelykehät muille. :) Rune Fagerströmin mielipide Fiiliksestä oli tosiaan tämmöinen:

"21kk. Hyvin feminiininen kokonaisuus. Hyvä koko ja mittasuhteet. Kaunis profiili seistessä. Sopiva pään pituus. Turhan pyöreät silmät. Hyvä kallo. Kapea alaleuka. Erinomaiset korvat. Kaunis kaula. Erinomainen rintakehä jossa oikea tilavuus. Löysyyttä kyynärpäissä. Liikkuu sivulta erinomaisella askelpituudella. Sopiva luusto. Hyvä karvapeite. Rauhallinen käytös. Taitavasti esitetty."

Tämmöistä tällä kertaa. Fiilis on ilmoitettu MH-kuvaukseen ensi kuulle, mielenkiinnolla jo odottelen. Hakuilun suhteen pitäisi taas ryhdistäytyä varsinkin Nannin kanssa, aika vain ei oikein tahdo riittää koulun takia. Mutta katsotaan, katsotaan. :)

Nannipostaus

2011-08-30T11:27:00.000-07:00

Huomio: Tämä postaus saattaa sisältää yliannostuksen Nannia!

Eli tosiaan, Nannille ihan ikioma postaus, jossa emme mainitse mustasta riiviöstä muuta kuin, että sillä on juoksut toista viikoa menossa ja harrastuselämä sen takia tauolla. Onneksi talosta löytyy myös tämä toinen true harrastuslassie, joten omistajan ei ole tarvinnut jättää harrastuskenttiä aivan kokonaan. Nanni on siis ollut tuuraamassa Fiilistä agikentällä kertaalleen ja ollaan käväisty myös metsässä ettimässä ukkoja.

Tosiaan pienoisen agiliitelyn makuun Nanni pääsi toissa perjantaina, kun tarkoitus oli alunperin mennä Fiiliksen kanssa Roosan ja Murun treeniseuraksi Ojankoon. Juoksut kuitenkin muuttivat suunnitelmaa, ja mukaan matkaan lähtikin astetta karvaisempi otus. Aluksi tarkoitus oli vain istua, kuvata ja katsella toisten menoa, mutta mukavan pienen ratapätkän nähdessämme päätettiin kokeilla Nannin työhalukkuutta lihapullien kanssa. Nannin ollessa niiiin innoissaan, päätin muutaman pätkän jälkeen ottaa radan kertaalleen kokonaisena. Ei muuta kuin rimat alas, lihapullaa taskuun ja menoksi! Tämän suorituksen jälkeen Nanni jääkin taas tyytyväisenä odottamaan ensi kesää, sillä Nannin agiharrastelu on lähinnä tyyliä "kerran kesässä" tietyistä syistä johtuen. :)

Viime viikolla käytiin sitten hakuilemassa. Treeniä olisi tarkoitus jatkaa koko syksyn läpi, jotta pysyy mieli virkeänä ja nenän käyttö muistissa.
Nannin kanssa tehtiin yhteensä kaikki kuusi piiloa, toinen puoli piiloille saakka ja toinen hieman lähemmäs. Ensimmäisen piilon Nanni löysi ongelmitta ja vaikka piilo oli suht kaukana keskiviivalta, Nanni seurasi hyvin nenäänsä eikä luovuttanut kesken "kun ei se nyt näin kaukana voi olla". Loput piilot oli enemmän tai vähemmän haahuilua, sillä Nannille tuli tavaksi käydä tsekkaamassa vanha piilo uusiksi ja sitten vasta etsiä sitä oikeaa. Seuraavalla treenikerralla olisi tarkoitus ottaakin vähän helpotettuna piiloja lähemmäksi ja ainakin aluksi hihnassa kierrellä, jotta Nanni saa oikeasti sen hajun ja menee oikealle piilolle ilman turhia lenkkejä.

Tärkeintä Nannin hakuharrastuksessa on kuitenkin se, että se on ja pysyy pelkkänä harrastuksena. Mitään tavotteita ei tulla edes miettimään missään muodossa, vaan ideana on ainoastaan pelkkä koiran aktivointi ja hauskanpito. Lisäksi hakuilu on tuonut Nannille ihan hirveästi lisää itseluottamusta vieraiden ihmisten läheisyydessä, joka puolestaan on ihan huippujuttu!

Agikuva ja viimeisen poseerauskuva © Roosa Laaksonen.

Tervakoski KV

2011-08-27T18:00:00.000-07:00

Käväistiin Fiiliksen kanssa kehäkettuilemassa Tervakoskella ihan mukavin tuloksin. Sertihän se meidän nykyinen tavoite on, mutta tiedostan itsekin sen olevan aika vaikeasti saavutettavissa. Mutta ainahan sitä saa haaveilla :)

Tosiaan, nahkoja paikalle oli ilmoitettu 38 kappaletta ja ne tuomaroi luxemburgilainen Guy Kips. Hän oli erityisen tiukka SA:n jakamisessa ja sen saikin korkeintaan luokkansa voittanut koira. Fiiliksen hän sijoitti kolmanneksi kolmesta nuoresta nartusta. Edelle menneet nartut olivatkin erittäin kauniita, joten en ihmettele valintaa ollenkaan. :) Arvostelu oli kuitenkin erittäin mukava, sillä se sisälsi pelkkää positiivista:

"21 months old. Good head. Good topline. Good depth of chest. Good front & rear angulations. Good colour. Good movement." ----> NUO ERI NUK3

Kiitokset vielä Hannalle kyydistä ja onnittelut Milon ekasta sertistä!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

2011-08-16T02:53:00.000-07:00

Niin myös kesäloma. Tänään oli taas paluu arkeen, joka tarkoittaa enemmän koulua ja vähemmän koiria. Koulun alku toi näköjään myös mukanaan syksyiset säät, joten tämä vahvistaa entisestään merkkejä kesän loppumisesta. Seuraavaa kesää odotellessa!

Loppuloma vietettiin Fiiliksen kanssa agikentillä ja näyttelykehässä. Nanni puolestaan on harrastanut koko kesän hyvin ahkeraa lenkkeilyä ja voisin jopa sanoa, että sen kunto on kasvanut. Tarkoitus olisikin koulusta ja vapaa-ajan vähentymisestä huolimatta ylläpitää sen kuntoa syksyn sekä talven yli, ettei kävisi niin kuin aina ennen ja koira horrostaisi koko talven ja aloittaisi kunnollisen lenkkeilyn vasta kevään tullessa. Eli useammin metsään ja vähemmän nakkia! Mutta ei kerrota sitä Nannille. ;)

Fiiliksen kanssa käytiin tosiaan lauantaina ja maanantaina agiliitämässä Ojangossa. Lauantaina seuraksi lähtivät Roosa & Muru, päästiin jopa autolla Viikistä kun Roosa oli saanut kortin. Kiitokset siis Roosalle kyydistä! Lämmin ja hiostava sää ei ollut mikään parhain treenikeli, mutta saatiin me jotain aikaiseksi. Kepeissä tuli edistyttyä ja Fiilis alkaa pikkuhiljaa hahmottaa neljän kepin pujottelun. Tehtiin myös edellisviikon treenirataa vaihtelevalla menestyksellä. Saatiin me pari onnistunutta kertaa ja vika rata tuli videollekin. Video on kuitenkin vielä Roosalla, joten en sitä nyt tähän laita. Kuviakin tuli otettua, kiitokset niistäkin Roosalle!
Eilen maanantaina meillä oli taas ohjatut treenit. Tehtiin helpolta näyttävää rataa, joka meni kuitenkin omalta osalta sähläämiseksi. Loppuakohden myös unohdin radan ja ohjasin vääriin putken päihin. Ups. Koira oli kuitenkin ihan super ja irtosi ihan mahtavasti varsinkin kymppiputkelle. Muutenkin se haki esteitä hyvin ja jopa korjasi mun mokia, on se vaan hieno!

Sunnuntaina kävästiin Fiiliksen kanssa Tuomarinkylässä ryhmiksessä. Tavoitteena olisi ollut sijoittuminen PN-kehässä, mutta eipä tälläkertaa. Tuomarina oli suht tiukka Gwen Beaden Isosta-Britanniasta. SA:ta ei mitenkään turhan avokätisesti jaettu eikä myöskään Fiilis sitä saanut. Viiden nuorten luokan koiran joukosta F kuitenkin sijoittui neljänneksi erinomaisella, joten ihan hyvä tulos. Arvostelukin oli ihan mukava: "21 month old tri. A good shape and outline. Good reach of neck and level topline. Good bone with tight well parallel feet. Moved with drive. A little loose in elbow at present and still needs to clean in stop. Hopefully maturity will improve." NUO ERI NUK4 .
Seuraava koitos meillä on parin viikon päästä Tervakoskella, katsotaan uusimmeko kenties viime vuoden EH:n. :D

Loppuun viimeisiä kesäkuvia, lauantailta. Kuvat on ottanut Roosa Laaksonen. Myös agikuvan copyt menevät Roosalle.

Lihapullasta on moneksi

2011-08-11T12:45:00.000-07:00

Tiesittekös, että koiran korviin jääneen teippiliiman saa hyvin poistettua lihapullan avulla? Ja kätevästi saakin! Tai no, ainakin se toimii hyvänä hätäapuna silloinkun ei muuta vaihtoehtoa ole. Näin kävi tänään mätsärissä, joten todistetusti kannattavaa (ja luomua) tämä lihapullan käyttö! Eikä siihen kulunut aikaakaan kuin ehkä viitisen minuuttia. Lisäksi lihapullat toimivat erinomaisena kehänamina, mutta sen varmaan moni jo tiesikin. ;)

Lihapullista tarkemmin tämän päivän mätsäriin. Uhkaavat sadepilvet väistyivät mätsäriosallistujien tieltä, joten saatiin viettää ilta oikein mukavassa ja sopivan vilposessa säässä. Koiria oli paikalla aika reippaasti, jonkin tietyn summan kuuluttaja kertoi, mutta muistan vain että vähän päälle 300. Luokat oli jaettu FCI-ryhmien mukaan, mikä on mielestäni ihan hauska idea. FCI1:ssä oli päälle 20 koiraa, joista Fiilis suureksi yllätyksekseni oli PUN1.

Fiiliksellä on jokin kenkkuikä eikä se malttaisi oikein esiintyä, varsinkin seisomiset ovat viimeisen kuukauden aikana olleet aika levottomia. Se vaihtelee helposti asentoa ja siirtelee varsinkin etujalkoja eteenpäin. Tänään se kenkkuili myös liikkeissä, jolloin tuomarikin mainitsi vähän epäselkeistä edes-takaisin liikkeistä vaikka yritin himmailla sen formulavauhtia. Lopulta jouduin juoksuttamaan sitä hyvin lyhyellä remmillä, koska heti kun annoin tilaa juosta, se lähti kaahailemaan ja rynnimään. Silti tuomari kehui, että sillä on upeat sivuliikkeet. Mainitsi myös jotain vaaleista silmistä. Tuomarina meillä oli ulkomuototuomari Tarja Löfman. Ikinä ennen ei ole Fiilis ulkkistuomareilla sijoittunut, joten se teki sijasta entistä paremmalta tuntuvan. :D

BIS-kehästä olin varma, että lennetään ekana pihalle. Sen tuomaroi niin ikään ulkomuototuomari, Maija Mäkinen. Hän on kerran aikaisemmin tuomaroinut Fiiliksen mätsärissä, jolloin ei pitänyt Fiiliksen ns. "elävästä selkälinjasta". Ei tuo takakorkea ole, mutta selkälinja ei ole varsinkaan liikkeissä täysin kiinteä. Jokatapaukessa. Tällä kertaa päästiin ensin neljän parhaan joukkoon josta Fiilis tsemppasi itsensä vielä huikeasti BIS3 sijalle! Wautsi! Ihan uskomatonta. Kiitokset vielä kaikille ihan mahtavasta seurasta ja onnittelut muille hyvin pärjänneille! :) Kuvan on ottanut Outi Heikkilä-Toni, kiitos!

Loppuun vielä kuvia viikon takaisesta Rajasaari-reissusta, niin tulee kuvia Nannistakin. ;) Kaikki kuvat ottanut Noora Hautamaa, kiitos!

Tuli, oli ja meni

2011-07-31T05:52:00.000-07:00

Nimittäin heinäkuu. Ei mitenkään liian aktiivisesti ole tullut päiviteltyä blogia, mutta syynä ei sentään ole se, etteikö oltaisi mitään tehty. Vaikka onhan sitä tullut myös laiskoteltua, sillä sää on ollut suurimman osan kuusta niin kuuma ettei ole houkuttanut lähteä ulos käristymään. Jokatapauksessa on juostu agiradoilla, kierretty näyttelykehiä ulkomaita myöten, hakuiltu & lenkkeilty metsissä ja käyty uimassa. Jälkimmäistä varsinkin on tullut harrastettua erittäin paljon koko kesän ajan. Tapahtumaa on siis ollut jos jonkinlaista, joten varautukaa suht pitkään postaukseen. ;)

Alkukuusta tosiaan lähdettiin käymään Ranskan Maailmanvoittaja näyttelyssä. Samalla kävästiin kehässä myös Ranskan KV-näyttelyssä joka oli Maailmanvoittajan kanssa samaan aikaan. Reissu oli mukava ja onnistunut, tuli kierreltyä Eurooppaa ja nähtyä monenlaista maata :) Myös tulokset olivat erittäin mukavia, Fiilikselle molemmista näyttelyistä nuorten luokan voitto sekä vara-serti. Ranskan näyttelysäännöt olivat jokseenkin hassut, mutta onneksi oli mukavat kehäsihteerit jotka osasivat auttaa ja ohjata kehään oikeaan aikaan. Kiitokset vielä matkaseurasta Bealle ja Hansille sekä onnittelut Kenzun junnumaailmanvoittaja-tittelistä!

Fiilis NUO ERI1 VA-SERT Maailmanvoittajanäyttelyssä

Maailmanvoittajan lisäksi Fiilis on käväissyt parissa mätsärissä ilman sen kummempaa menestystä. Punaista nauhaa on tullut ja jatkoon on päästy, mutta ei sen enempää. Ei sitä aina kuitenkaan voi voittaa ;) Fiilis käväisi myös JH-lainassa Eukanuba Summer Show'ssa kuun lopussa ja sijoittui Millan kanssa useammasta junnusta hienosti 4. sijalle. Onnea vielä! :)

Fiilis Millan kanssa JH:ssa

Syksyksi Fiilis on ilmoitettu kolmeen näyttelyyn ja sen enempää emme aio tänä vuonna kiertää. Agilityyn menee sen verran paljon rahaa, että näyttelyt jää ainakin toistaiseksi vähemmälle. Katsotaan sitten ensi keväänä uudestaan rahatilannetta.

Agilityssa emme ole sen kummemmin edenneet. Edelleen minun pitäisi saada aikaiseksi ostaa ne aurauskepit ja aloittaa keppien kunnollinen treenaaminen. Tähän asti olen vain mukatreenannut niitä aina Ojangossa käydessäni. Oikeasti ne on ihan yhtä alussa kuin ne oli alkeiskurssin loppuessakin... Krhm. Muutenhan Fiiliksellä alkaa olla esteet ihan kivassa vaiheessa. Kontaktit sujuu jo todella hyvin, vaikka toki niitä pitää edelleen vahvistella lisää. Keinua en ole Fiiliksen kanssa ottanut yhtään sen jälkeen kun sitä alkeiskurssilla muutamaan otteeseen mentiin. En vain tiedä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Noh, eiköhän tämä jumitusvaihe lähde taas etenemään nyt kun meillä alkaa 1.8. lähtien ohjatut treenit joka maanantai. Innolla jo odotan!

Videota radasta, jota otettiin joskus kuun puolivälissä. Kiitos Roosalle kuvaamisesta!

Hakuilun suhteenkin ollaan ryhdistäydytty, vihdoin ja viimein. Eihän siinä ollut kuin 9kk tauko jonka aikana koirakin ehtinyt unohtaa jo lähes kaiken, ohjaajasta puhumattakaan. :D Nyt ollaan käyty pariin otteeseen treenailemassa ja Fiiliksen kanssa otettu ihan alkeita. Tarkoituksena saada tungettua koko homman idea takaisin Fiiliksen pääkoppaan (josta se on ilkeästi livistänyt kuin tuhka tuuleen tauon aikana!). Hihnassa siis kävellään ja odotetaan että koira saa hajusta kiinni ja hakee omatoimisesti maalimiehen luokse. Parilla kolmella pistolla ollaan otettu ja hyvin toimii, vielä on kuitenkin pitkä matka siihen että tuon voi päästää irti etsimään. Sen verran haahuilua puikkiksen meno on vielä. Mutta eiköhän se siitä, pikkuhiljaa. Ja ihan harrastuksena ja aktivointina meillä tämä laji on, mitään tavotteita ei ole eikä näillä näkymin ole edes tulossa. :)

Nanni olisi kanssa tarkoitus saada vielä jokukerta mukaan hakumetsään. Ihan mielenkiinnosta haluaisin nähdä, muistaako se enää homman ideaa. Muutenhan Nanni on viettänyt aika ahkerasti kotikoiran elämää joskin astetta aktiivisempaa sellaista. Se on nimittäin jostain ihmeen syystä päättänyt alkaa tosi tekemistä vaativaksi ja aktiiviseksi koiraksi. Joko se on ottanut Fiiliksestä mallia tai sitten sillä on vaan pimahtanut päässä. Veikkaan jälkimmäistä. Jokatapauksessa Nannin kanssa on käyty uimassa, heitetty frisbeetä ja pelattu jalkapalloa. Yhdeksi aktivoinninmuodoksi olen ottanut pienen näyttelytreenin ja temppuilun, josta Nanni ei ennen välittänyt paljoa pskaakaan. Oikeastaan se inhosi tehdä jotain josta ei hyötynyt mielestään riittävästi. Nykyisin se on ihan innosta sekaisin kun otan näyttelyhihnan esiin, mikä on mielestäni lähinnä huolestuttavaa... Mutta mikäs siinä sitten. Takaraivooni onkin hiipinyt pieni ajatus Nannin mätsäriin (ja joskus uudestaan sinne viralliseen) viemisestä pitkän tauon jälkeen, mutta yritän edelleen listata niitä syitä miksi Nannia sinne ei kannata viedä. Saa nähdä kumpi voittaa, järki vai kokeilunhalu...

Mutta totta tosiaan, tämmöistä meille kuuluu tällähetkellä. Elokuun tavoitteeksi voisi vaikka heittää blogin aktiivisemman päivittelyn. Katsotaan miten käy ;) Niin ja kiva oli huomata, että ollaan saatu uusia lukijoitakin! Yli 40 lukijaa yhteensä, jestas sentään. Ehkä tämä tuo pientä motivaatiota kirjoitella useammin. :D

- Team suipponokat kiittää ja kuittaa

Velipoika kävi kylässä

2011-06-23T11:22:00.000-07:00

Fiiliksen veli Ahti oli meillä hoidossa lauantaista keskiviikkoon. Fiiliksellä oli kivaa kun oli joku, jonka kanssa riehua ja Nannilla oli ihan huippuhauskaa kun oli jotain, minkä perässä juosta ja huutaa.

Ahkeran lenkkeilyn lisäksi harrastettiin myös uintihyppyjä eiku... agilitya se taisi ollakin. Viikonloppuna käytiin molempina päivinä Ojangossa, lauantaina seuranamme Roosa ja Muru sekä sunnuntaina vikoissa alkeiskurssitreeneissä. Treeniolosuhtet olivat lievästi sanottuna kosteat, kun koko viikonlopun satoi vettä ihan kiittettävän paljon. Mutta eihän se meitä truukoiraharrastajia hetkauta! ;)

Lauantaina tehtiin taas edellisten treenien rataa, joka sujui ongelmitta. Lisäksi kokeiltiin vähän vaikeampaa rataa, jota Roosa & Muru olivat tehneet treeneissä. Se osoittautuikin meille vielä turhan hankalaksi, joten pätkittiin ja tehtiin pieniä osia siitä ihan onnistuneesti. Kontaktit eivät tuolloin sujuneet ollenkaan, joten jätettiin niiden treenaaminen muutamaan onnistuneeseen A:n kontaktiin. Puomilta tuli läpi, ihan joka kerta, vaikkei sen pitänyt olla enää hankala juttu. Niissä sitten vain vahvistelin ja jäin miettimään, että mikä meni väärin alussa...

Oleskeltiin Ojangossa varmaan puoli päivää, enimmäkseen sadekatoksessa istuen, mutta illemmalla sää kirkastui sen verran, että otettiin vielä suunnaksi Jakomäki ja hiekkakuopat. Meille ei siis riittänyt pelkkä lätäköissä läträäminen, vaan haluttiin vielä kunnon uintireissu treenien pääteeksi! Illalla ei onneksi enää satanut, joten saatiin mukavasti kuviakin otettua koirista. Tuo toinen Fiiliksen näköinen otus on siis hänen veljensä Ahti:

Klikkailkaahan isommaksi!

Sunnuntaina sää ei ollut yhtään sen parempi, päivällä ihan mukava sää mutta treeneihin lähtiessä sopivasti alkoi sataa. Vikan treenikerran kunniaksi meille oli järkätty oikein epäviralliset kisat! Rata ei näyttänyt kovin vaikealta, mutta siinä oli paljon suoraa, mikä on treenatessa tuntunut olevan meille se heikko kohta. Irtoamista pitäisi treenata enemmän, vaikka se tällä radalla menikin ihan kivasti.

Saatiin muuten puhdas rata, mutta viimeinen rengas ei onnistunut. Fiilis ei osannut hakea sitä ja itse jäin jälkeen enkä ohjannut tarpeeksi selvästi. Se meni ohi. Kun saatiin tehdä rata toiseen kertaan, rengas koitui taas kohtaloksemme. Tälläkertaa se haki sen, muttei hypännyt renkaasta vaan meni ensimmäisen kerran ikinä renkaan vierestä. Näistä siis 5vp, jolla kuitenkin irtosi voitto. Hirveen hienoja ratoja kaikki tekivät eikä tuo hämäykseksi jätetty puomikaan vetänyt yhtäkään koiraa puoleensa.
Radan lisäksi tehtiin keppejä ja niitä kontakteja. Olin jo varautunut selittämään, kuinka ne yhtäkkiä hajosivat käsiin ja Fiilis ei enää ota niitä ollenkaan. Päätin kuitenkin kokeilla kertaalleen ensin ja kappas.. siinähän se otti ne ongelmitta. Tehtiin useampi toisto ja pari kertaa tuli läpi, suurimman osan kuitenkin otti sujuvasti. Ehkä lauantaina oli sitten huono päivä, ei voi tietää. Kepit kanssa sujuivat kivasti, itse olen vielä vähän huono ohjaamaan, mutta ehkä se siitä. Agilityhöpötyksen loppuun vielä lauantaina kuvattu video, kiitos Roosalle!

Loput päivät Ahdin täälläollessa meni ahkerasti lenkkeillen. Maanantaina käytiin päälle parin tunnin lenkki Nooran ja Aaken kanssa. Tiistaina käytiin aamupäivästä nopeasti asioimassa Itäkeskuksessa ja koska sieltä tarkoitus oli mennä suoraan Malminkartanoon moikkaamaan Nooraa, Beaa ja Kenzua, otin Ahdin mukaan. En tiedä, onko se ikinä käynyt niin keskustassa tai ruuhkaisessa paikassa, mutta hirmu upeesti jätkä käyttäytyi. Käytiin myös pikaisesti katsomassa metroa ja noh, siinähän sitä sitten katseltiin. Ei ongelmia. Bussissakin matkustaa melkein paremmin kuin Fiilis, röhnöttää vain kyljellään jalkatilassa. :) Malminkartanossa kuvattiin molemmat pojat ja annettiin riehua. Aluksi meni Ahdin osalta vähän komenteluksi, mutta Kenzun ollessa välinpitämätön, pojat tulivat hyvin toimeen. Illalla käytiin vielä pitkällä metsälenkillä koko lassiekokoonpanolla, vaikka Nannia vähän ketuttikin lähteä metsään väistelemään riehuvia nuoria.

Keskiviikkona aamupäivästä Ahti lähti sitten kotia kohti ja meille jäi kaksi väsynyttä collietyttöä. Oli kivaa leikkiä muutaman päivän ajan kolmen koiran omistajaa ja melkeinhän sitä päähäni jo eksyi ajatus "eihän tää oliskaan niin vaikeeta omistaa enemmän kuin kaksi", mutta hus pois sellaiset ajatukset... Kiitos vielä Tiinalle kun luotit Anteron meille hoitoon, mielellään otamme sen toistekin! :)

Ja loppuun vielä pieni agilitypulina. Päästiin siis BAT:in koejäseniksi ja saatiin treenipaikka alottelevien kisaavien ryhmästä. Treenit jatkunee siis elokuussa :) Happyhappy!

Vesikuvat © Roosa Laaksonen, Ahdin pääkuva © Noora Hautamaa.

"Henkeäsalpaavan upeat liikkeet"

2011-06-16T13:45:00.000-07:00

© Milla Lamminsivu

Vielä aamupäivästä mietin, jaksanko lähteä illemmalla mätsäriin. Lopulta päädyin kuitenkin siihen, että kai sitä voi käväistä kun tuossa naapurissa on. Lisäksi tarvittiin käsittelytreeniä, sillä Fiilis on muutamaan otteeseen ottanut pakitusaskelia tai muuten yrittänyt väistellä kun sen päätä ja hampaita tutkitaan. En halua sille kehittyvän tuon tapaista käytöstä yhtään enempää, joten hyvähän se on treenata heti alkuunsa pois.

Mukava sää ja luultavasti Tuomarinkylä näyttelypaikkana oli tuonut paikalle paljon porukkaa. Isoihin koiriin oli ilmoitettuna noin 50 koiraa, joten ilta venyi kiitettävän pitkäksi. Onneksi oli hyvää seuraa, niin mikäs siinä odotellessa. ;)

Parikehään mentäessä Fiilis oli vähän turhankin energinen eikä ihan liian hyvänä namina toimineet lihapullat auttaneet asiaa. Käsittelyssä se käyttäytyi entiseen tapaansa seisten kuin tatti paikallaan, joten ehkäpä ne vänkeröinnit oli jotain ohimenevää kokeilua..?
Liikkelle lähdettäessä energia pääsikin sitten kunnolla purkautumaan ja Fiilis meni eteenpäin kuin höyryjuna... muutaman kerran vaihtoi jopa laukaksi, vaikka muuten pysyi yllättävän hyvin ravin puolella. Tuomari kuitenkin ihastui Fiiliksen liikkeisiin ja kehuikin niitä henkeäsalpaavan upeiksi sekä sanoi, että tämän koiran liikkumista katselisi mielellään vaikka koko loppupäivän. Oli todella mukavaa kuulla niin positiivista palautetta, vaikka myönnettäköön että liikkuuhan se ihan mukavasti omastakin mielestä.

Normikehän lisäksi Fiilis kävi junnuilemassa Nooran kanssa. Itse en kehää nähnyt kuin sivusilmällä muutamasti, mutta oikein hyvin näytti Noora saavan Fiiliksen esiintymään. He sijoittuivatkin hienosti useamman junnun joukosta JH2 sijalle, onnittelut vielä!

Fiiliskin jaksoi tsempata itsensä lopuksi nauhakehässä PUN2 sijalle upean airedalenterrierin viedessä voiton. Ruusuketta ojentaessa tuomari vielä sanoi, että ei sitä jokapäivä tule vastaan näin upeasti liikkuvia koiria. Hyvillä mielin lähdettiin siis kotiinpäin. Kiitokset vielä kaikille seurasta! :)

Agiliitovideo

2011-06-15T14:16:00.000-07:00

Pieni ratapätkä lauantailta. Kiitos Roosalle kuvaamisesta! :)

Lassiesta on moneksi

2011-06-14T11:52:00.001-07:00

Varautukaa romaaniin! Päivittelyä meidän aktiivisen kesän aloituksesta luvassa.

Lauantaina lähdettiin uhmaamaan hellettä ja treenaamaan illansuussa Ojankoon seuranamme Roosa ja Muru. Päätin ottaa molemmat koirat mukaan, jotta Nannikin saisi jotain tekemistä ja pääsisi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Yllättävän rauhallisesti ja hienosti se osasikin käyttäytyä busseissa ja uusissa ympäristöissä, vaikka onkin viettänyt aika reippaasti landekoiran elämää täällä puskassa. Jokatapauksessa oli vielä niin kuuma, että pidettiin treenit suht lyhkäsinä ja huolehdittiin, että koirat lepää ja juo tarpeeksi. Aluksi päätin treenata vain Fiiliksen kanssa pientä ratapätkää, alastulokontaktia sekä vähän keppejä, mutta lopulta otin tylsistyneenä räksyttävän Nanninkin kanssa muutaman esteen mielenvirkistykseksi. Eihän se mikään kovin nopea ole ja tekee vain jos häntä itseään sattuu huvittamaan, mutta hauskaa silläkin näytti olevan kun pääsi vähän juoksemaan ja touhuamaan.

Olen huono piirtämään noita ratakuvia, mutta kai tuosta jotain selvää saa. Samaa rataa tehtiin myös edellisviikon treeneissä, joten päätin sitä sitten vähän palautella mieleen. Siinä tulee kuitenkin hyvin treenattua valssia ja irtoamista. Fiiliksellä muuten sujui ongelmitta, mutta numero vitonen eli pituus tuotti alussa ongelmaa. Se aina väisti sen, kunnes itse tajusin ohjata selkeämmin enkä vain huudella epämääräisiä estekäskyjä. Oma moka siis, koira teki erinomaisesti. Radan jälkeen otettiin siis alastulokontakteja pentupuomilla, joka on leveämpi ja matalampi kuin normi. Nekin sujui ongelmitta, joten otin pariin otteeseen kontaktit myös aalla. Aluksi piti vähän pysäytellä mutta pian Fiilis tajusi mitä siltä haluttiin. Keppien kanssa otettiin ihan alkeita, neljää keppiä ja molemmilta puolilta. Treenien välissä pidettiin useita lepo- ja juottotaukoja. Ihan hyvin Fiilis jaksoi tehdä, vaikka olikin kuuma.

Sunnuntaina oli taas kerran vähän turhankin kuuma päivä, mutta otettiin silti heti aamusta suunnaksi Tuomarinkartanon vinttari ja collieiden pääerkkari. Koiria oli paikalla ihan kiitettävästi, sillä collieiden lisäksi samassa paikassa oli järkätty "muutaman" muunkin rodun erikoisnäyttely. Koira oli siis collieista afgaaninvinttikoiriin, joten suht täyttä oli. Fiiliksen lisäksi tuli juostua kehässä toisen nuoren nartun, avoimen luokan nartun sekä valiouroksen kanssa. Jokaiselle erinomainen, avonarttu oli sitten vielä kaverini esittämänä PN4. Itse en päässyt sitä esittämään yksilöarvostelua pidemmälle, sillä kehät tuppasivat menemään päällekäin.

Fiiliksellä meni taas kerran erkkari oikein mukavasti. Nuorten luokassa oli 12 narttua, joista kaikki sai erinomaisen, joten kilpailuluokassa oli ihan mukava määrä koiria. Fiilis poimittiin jatkoon ja lopulta sijoittui luokkansa kolmanneksi saaden SA:n. Ja tätä mieltä brittiläinen tuomarimme Brian House oli Fiiliksestä:
"Tricolour. In superb condition. Good, harsh jet black coat. Very good angulations. Good reach of neck. Very flat skull. Good ears. Perhaps a little more stop. Sweet expression. Moved well. Exc. presented"
----> NUO ERI NUK3 SA
Päivä venyi pitkäksi, mutta onneksi seura oli hyvää ja hienoja koiria oli kiva katsella. Iso kiitos siis kaikille seurasta ja Lindalle kuvasta!

Ilalla löysimmekin itsemme vielä agitreeneistä. Muuten oltaisiin jätetty ne väliin, mutta kun uutena esteenä oli tarkoitus treenata keinua, oli pakko päästä edes se katsomaan. Fiilis ehti onneksi levätä kotona hetken aikaa ja päästiin treeneihin autokyydillä, niin ei ollut ihan niin korkea kynnys lähteä. Kuuman sään takia treenit pidettiin lyhyinä: otettiin pieni ratapätkä, katsottiin alastulokontakteja sekä kokeiltiin keinua. Fiiliksestäkin tuntui löytyvän yllättäen kumman paljon energiaa heti kun päästiin autosta ulos ja F tajusi missä ollaan. Tulipahan todistettua taas se, kuinka nopeasti tuo tosiaan palautuu ja on taas valmiina menemään. Vaikka eipä sitä kyllä ole tarkoitus mitenkään liian usein järjestää näin aktiivisia päiviä...

Kuvaa radasta, jota tehtiin treeneissä. Putken kohdalla piti tehdä takaaleikkaus, muuten aika perus suoraa. Takaakiertoa tuli hieman otettua tossa kolmoshypyllä, mutta periaatteessa koira tuli automaattisesti oikealta puolelta tuon suoran putken ansiosta. Lopussa oleva pussikaan ei tuottanut Fiilikselle ongelmaa ja se irtosi muutenkin ihan kivasti vikoilla kolmella esteellä. Itelle oli pieni haaste tossa alussa ennen takaaleikkausta se, että piti osata vähän hidastaa vauhtia muttei kuitenkaan liikaa, jotta se putkeen lähettäminen onnistui.

Maanantai oli sitten meillä lepopäivä, sateisen sään takia ei tehty paljoa muuta kuin löhöttiin kotona. Kertaalleen heitettiin pidempi lenkki. Tänään kuitenkin lähdettiin illalla Espooseen, jossa tehtiin Nooran kanssa verijälkipätkä Fiilikselle. Aake myös kävi ajamassa aamulla tehdyn jäljen, mutta Fiilikselle en viitsinyt niin vanhaa vielä laittaa.
Fiilis ajoi pitkästä aikaa jälkeä, joten ajattelin sen hösläävän suurimman osan ajasta. Yllättäen hösläys jäi vain alkuun ja loppujäljen se ajoi yllättävän tarkasti, eikä hukannut jälkeä edes polun ylityksessä tai kulmissa. Kaadolle löysi helposti, joten onnistunut suoritus saatiin. Lopuksi heitettin vielä reilu lenkki pelloilla niin pääsi nuoripari riehumaan ;)

Postauksen agiliitokuvat © Roosa Laaksonen. Erkkarikuva © Linda Toivonen. Kiitos!

Hups

2011-06-10T12:59:00.001-07:00

Ehheh... sanotaanko vaikka, että olisin periaatteessa voinut olla aktiivisempi
postaaja tässä viimeisen kuukauden sisällä. Kyse on siis tosiaan laiskuudesta, tunnustan. Hyvä puoli sentään, että ollaan me oikeasti tehty jotain ja laiskottelu on rajoittunut pelkkään blogin päivittämiseen. Lupaan yrittää näin kesän kunniaksi edes vähän useammin päivitellä....

Tosiaan, mitähän kaikkea tässä on tullut touhuttua viimeisen kuukauden sisällä. Ainakin käytiin hakemassa tokokokeesta ALO2, nousujohteista meidän meno siis. Ehkä kolmas kerta toden sanoo ja se ykkönenkin tulisi sieltä? Tälläkertaa se olisi ollut ykkönen, jos Fiilis olisi malttanut maata ne viimeiset 5 sekuntia aloillaan paikkiksessa. Se meni siis nollille ja samalla saimme vilkuttaa hyvästit ykköstulokselle. Saatiin sentäs hyvät pisteet muista liikkeistä, ja kokonaisvaikutelma oli tuomarin mukaan jälleen kerran kympin arvoista. Eiköhän se siitä.. nyt treenataan kesän ajan paikkamakuuta superhyperpaljon ja mennään kokeeseen vasta, kun se on täysin varma. Toivonmukaan syksyllä, viimeistään ensi keväänä. Videon suorituksesta voi katsoa täältä ja pisterivi kokonaisuudessaan näytti tältä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 0
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Seuraaminen vapaana: 9
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8,5
Luoksetulo: 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9
Estehyppy: 8
Kokonaisvaikutus: 10
Yht. 148/200p. ALO2

Lisäksi Fiilis vietti muutaman päivän loppukuusta Teijalla ja kävi samalla Harjavallan näyttelyssä. Tuloksena sieltä oli NUO ERI2, SA jäi tälläkertaa saamatta, mutta arvostelu oli kuitenkin ihan mukava: "Very feminine. Medium bone. Enough under jaw. Good eyes. Light ears. Medium neck. Loose elbows. Correct topline. Medium angulation. Correct length of tail. Parallel movement back. Exc. handling." Tuomarina kyseisessä näyttelyssä toimi latvialainen Beata Petkevica.

Olemme myös edenneet mukavasti agilityn parissa ja huomenna olisi tarkoitus mennä treenaamaan Roosan ja Murun kanssa Ojankoon. Mitä luultavimmin siis video- ja kuvamateriaalia tulossa huomenna meidän agiliidosta. Lisäksi ollaan lenkkeilty molempien koirien kanssa ahkerasti, Nannikin on uskaltautunut kastelemaan itsensä uimisen merkeissä ja Fiilis nyt meneekin veteen polskimaan heti luvan saatuaan (joskus myös ilman sitä...).

Kameraton olen edelleen, joten postauksen kuvista kiitos Nooralle! Nannistakin pitäisi saada jotain kuvaa, katsotaan jos viitsin raahata sen huomenna mukaan Ojankoon, ehkä sitten. :)

Ketutuksen multihuipentuma

2011-05-18T09:39:00.000-07:00

On ollut vähän taukoa blogin päivittämisestä, joka johtuu ensinnäkin siitä, että omistajaa on laiskottanut ja toiseksi siitä, että bloggeri päätti poistaa pitkähkön tokokoepostaukseni johon näin todella vaivaa kuvien ja videoiden kanssa. Lievästi sanottuna ärsyttää, edelleen... Sempä takia tyydyn vain sanomaan, että kolmostulos tuli ohjaajan säätämisestä johtuen ja meillä on nyt nokka tähdättynä kohti seuraavia kisoja. :)

Agilityn pariin ollaan vihdoinkin päästy. Fiiliksen kanssa alkeiskurssikertoja on takana nyt kaksi ja Fiilis on ihan mahtava agikoiran alku! Esteinä ollaan treenattu pussia, rimoja, putkea sekä muuria ja aloteltu kontaktien treenaamista. Ei ongelmia niin missään, Fiilis on hoksannut kaiken todella nopeasti ja tekee superinnokkaasti silti kuunnellen mitä siltä käsketään. Pieni ratapätkä tehtiin myös viime kerralla. Hyppy-putki-hyppy, Fiilis suoritti hyvin ja itsekin osasin jopa ohjata. Ehkä minäkin joskus opin riittävän hyväksi tässä lajissa, koirahan on nyt jo ihan super. :) Iloisin mielin eteenpäin siis.

Näyttelyissäkin pyörähdettiin viime viikonloppuna. Sää oli jotain aivan kamalaa, tuuli ja oli aika kylmäkin. Lisäksi itsellä oli kauhea olo, päätä särki ja flunssakin tuntui kolkuttelevan ovella. Koiraakaan ei sen kummemmin innostanut kehäkettuilu sinä päivänä, joten esiintyminen oli vähän laiskanpuoleista ja myöhemmin kuvia katsoessa tajusin, että enpä itsekään koiraa kovin taidokkaasti esittänyt. Tuomarina meillä oli Jaana Hartus ja paikkana toimi Tuomarinkylän vinttarikeskus. Tulokseksi EH ja ihan mukiinmenevä arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen, ikäisekseen hyvä runkoinen nuori narttu. Keskivahva luusto. Pitkä pää, jossa ylälinjat voisivat olla tyylikkäämmät. Esiintyöntyvä kirsu. Hyvä kaula & ylälinja. Toivoisin hieman parempia kulmauksia. Riittävä askelmitta. Hieman löysät kyynärpäät." Eriputki katkesi siihen, mutta näin tälläkertaa.

Muuten ollaan eleilty aikalailla perus koiranelämää täällä puskassa, kävellen useita tunteja metsissä sekä pelloilla. Lisäksi Fiiliksen kanssa on aloitettu pyöräily näin kesän kunniaksi. Tarkoitus olisi saada vähän lihasta koiralle ja muutenkin pidettyä kuntoa yllä niin koiralla kuin omistajallakin. Nannikin on päässyt kesätunnelmiin, kun vedin siltä vihdoin ja viimein karvat pois. Saksilla leikelty lassie on aika ruma ilmestys, mutta mitä väliä, kunhan koiralla on parempi olla. Kunhan saan trimmerin jostain käsiini, lähtee loputkin karvat viimeistä töyhtöä myöten. Sori Nanni, this is for your own good. ;)

Kameraa ei edelleenkään ole, Fiiliksen kuvan (kuva ilman vesileimaa) olen itse ottanut Lindan kameralla. Muiden kuvien copyrightit omistaa Noora Hautamaa (Nannin kuvat) sekä Linda Toivonen (Fiiliksen kuva).

Värikkäitä muovinauhoja

2011-04-23T12:44:00.001-07:00

Lahden näyttely on nyt onnellisesti takana päin, vaikka muutamaan kertaan ehdinkin harkita osallistumisen peruuttamista. Suurimpana syynä epävarmuuteeni olivat tuomarinmuutokset, joita ehtikin tulla muutama kappale ennen kuin päästiin kehään saakka. Alunperin tuomarinamme piti olla kanadalainen Elaine Whitney, mutta sitten se vaihtuikin Matti Luosoon. Alle viikko ennen näyttelyä hänkin joutui perumaan osallistumisensa, joten loppujen lopuksi nahkat tuomaroi Elena Ruskovaara. Tämä oli ilmeisesti hänen ensimmäinen kertansa, kun hän tuomaroi lk. collieita (vai pitäisikö sanoa sileäkarvaisia, niin kuin se nykyään virallisesti on), joten oli vaikea kaivaa mistään informaatiota siitä, minkä tyyppisistä nahkoista hän pitää.

Lähdettiin lopulta näyttelyyn ja tavoitteena oli jonkin värinen muovinauha, eniten veikkailin keltaista. Tuomari on kuulemma ollut muilla roduilla hyvin tiukka, joten odotukset eivät olleet kovin suuret. Oloani ei yhtään helpottanut, kun huomasin kehäsihteerin iskevän ensimmäiselle junnu-urokselle H:n ja seuraavalle EH:n. Narttujen alkaessa oli ERIäkin onneksi näkynyt, joten loppujenlopuksi menin kehään aika lailla "ihan sama" -asenteella. Yllätyksekseni tuomari arvosteli Fiiliksen erinomaisen arvoiseksi ja sijoituttiin lopulta luokassamme toiseksi sekä saatiin sertin arvoinen! Ihan huippua, aina vaan paranee Fiiliksen kehäkettuilu!

"Erittäin narttumainen, hyvän rungon omaava raajaluustoltaan tarpeeksi vahva narttu. Aika pystyt ranteet ja etuasentoinen etuosa. Narttumainen pää, hyvät korvat, vähän pyöreät silmät. Kauniisti kaartuva tarpeeksi pitkä kaula. Sopivat takakulmaukset. Kevyt, reipas ja etenevä ravi. Esitetään kauniisti" NUO ERI2 SA

Kiitos vielä Lindalle kuvista!

Lassiet poseeraa

2011-04-18T10:34:00.000-07:00

Viikonloppuna molemmat tytöt pääsivät poseeraamaan kameralle, joskin hieman eri muodoissa. Fiilis vietti nimittäin hyvin kehäpainotteisen viikonlopun käyden lauantaina PetExpossa pidetyssä pentunäyttelyssä JH-kilpailemassa Millan kanssa. Yhteistyö sujui hyvin, mutta sijoitusta ei tälläkertaa irronnut. Hienosti meni silti! Sunnuntaina Fiilis käväisi Viikissä mätsärissä, punainen nauha tuli ja kerran tuomari meidät poimi jatkoon, mutta ei sen kummempaa menestystä sillä kerralla.

Fiilis Millan esittämänä

Sunnuntaina illalla oli myös Nannin vuoro päästä pitkästä aikaa kameran eteen. Otettiin suunnaksi lähellä oleva talli sekä sen peltomaisemat ja saatiin myös Ella mukaan kameran kanssa, joten kuviakin tuli otettua. Totta kai mukaan lähti myös lumen alta pelastunut frisbee, joka sinnikkäästi vietti koko talven katolta pudonneiden lumikinosten alla. Nyt, kun lumet ovat sulaneet, lähtee Nannin frisbee-kausikin taas käyntiin! Alla Ellan ottamia kuvia (klikkaa suuremmaksi):

Ps. Sain eilen sähköpostiini tiedon, että päästiin BAT:in agilityn alkeiskurssille. 8.5. alkaa siis meidän ensimmäiset agilitytreenit!

Agialkeiden testitilaisuus

2011-04-16T11:19:00.000-07:00

Piti keksiä jokin tosi hauska ja näppärä otsikko, mutta noh.. ei sitten.
Eli tosiaan oltiin perjantaina Fiiliksen kanssa BAT:in agialkeiskurssin testitilaisuudessa Ojangossa. Matkaseuraksi saatiin Ella ja hänen ansiosta saatiin myös muutama kuva ikuistettua tästä reissusta, kiitos siis hänelle!

Reissuun lähdettiin lievästi sanottuna ajoissa, joten eipähän ainakaan oltu myöhässä ja jäi aikaa rämpiä märkiä peltoja pitkin. Ah että, olinkin jo unohtanut kevään harvat huonot puolet! Perille kuitenkin päästiin ja reippaasti yli puolituntia oltiin ajoissa, joten käytettiin aika hyväksi ja treenailtiin tokohyppyä kuntoon. Käytiin myös katsomassa, josko HSKH'n puolella olevat agimöllit olisivat alkaneet, mutta eivät harmillisesti vielä olleet. Aika kului lopulta yllättävän nopeasti ja päästiin sinne testitilaisuuteenkin lopulta.

Aluksi meidät jaettiin kahteen eri ryhmään, ja yllätyksekseni koiria ei edes ollut kovin paljoa. Ryhmissä me sitten tehtiin ensin jonkinlainen kontaktiharjoitus ja käveltiin pitkin kenttää koko porukka, ja pyrittiin pitämään koiraan kontaktia. Meiltä tämä sujui ongelmitta. Sitten jokainen kävi yksitellen tekemässä lyhyen paikallaolon sekä luoksetulon, eikä siinäkään meillä mitään ongelmaa. Fiilis oli täysin normaali ja innokas oma itsensä ja saatiinkin erittäin hyvää palautetta ohjaajilta. He sanoivatkin, että pitivät näkemästään, jonka jälkeen kiittivät ja pian saikin jo poistua paikalta. Käytiin vielä nopeasti treenimässä sitä hyppyä, otettiin putkea ja vähän leikittiin häiriössä. Sitten lähdettiin kotimatkalle, joka kestikin varmaan puolitoista tuntia, sillä valitsimme mukavasti pisimmän reitin kävellä takaisin bussipysäkille ja näin ollen missasimme viimeisen bussin. Onneksi toisella bussilla päästiin sitten kätevästi kotiinpäin ja kotonakin oltiin suht. ajoissa :)

Maanantaihin mennessä pitäisi selvitä, päästiinkö kurssille vai ei. Toivotaan parasta, mutta ei maailma kaadu mikäli ei päästä. Jos kieltävä vastaus ilmestyy sähköpostiin, jatkamme kesän ajan muiden lajien parissa ja palaamme projekti agilityn aloitukseen syksyllä.

Postauksen kuvat ovat siis © Ella V.

"Mikset säki siirry bloggeriin?"

2011-04-14T10:30:00.000-07:00

Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä? :D Jostain ihmeen syystä siis innostuin tekemään muuttohommia ja siirsin blogimme vuodatuksesta bloggeriin. Aikaisemmin en ole jaksanut alkaa tähän hommaan ja myönnettäköön että pidin bloggeria hyvin hankalakäyttöisenä. Onhan tässä vielä paljon opeteltavaa, mutta pikkuhiljaa opin lisää. :)

Ja miksi sitten vaihdoin? Noh, yhtenä syynä muuttoon oli vuodatuksessa jatkuvasti häiritsevät mainnokset, jotka pahimmassa tapauksessa hyppivät tekstien sekä kuvien päällä. Sain siis tarpeekseni ja täällä sitä nyt ollaan. Vanhat (vuosien 2009 ja 2010) tekstit löytyvät edelleen vanhasta blogistamme, mutta vuoden 2011 kuulumiset siirsin tänne ja tästä jatketaan. :)

Malminkartanon mätsäri

2011-04-13T22:21:00.000-07:00

Sunnuntaina pyörähdettiin pitkästä aikaa Fiiliksen kanssa kehässä. Paikkana oli Malminkartanon sirkuskenttä, joka olikin yllättävän hyvässä kunnossa: sula ja kuiva. Lämmin sekä hyvä sää olikin houkutellut paikalle paljon koiria ja isojen luokasta karvakuonoja löytyikin lähemmäs 80 kappaletta. Niiden joukosta Fiilis selviytyi hienosti PUN2 sijalle, hieno likka! Oli mukava nähdä pitkästä aikaa taas kaikkia tuttuja sekä viettää kiva päivä hyvässä seurassa. :) Loppuun muutama palkintopose, jotka Linda kävi ottamassa illalla. Kiitos hänelle!

Tokotitokoti

2011-03-31T20:21:00.000-07:00

Lindan viime sunnuntaina kuvaama video Fiiliksen seuraamisesta. Lopussa patukan kanssa leikkiä. :)

Fiilis heeling and playing from inzulol on Vimeo.

Toimiiko vai eikö toimi?

2011-03-22T20:19:00.000-07:00

Fiilikselle on nyt varattuna paikka collieiden tokon rotumestiksiin toukokuulle ja huomenna olisi tarkoitus postittaa ilmo. Ensimmäinen kisa siis tulossa, kun vihdoin sain päätettyä, että on tuo riittävän valmis. Tänään treenatessa kuitenkin tuntui, että koira on ihan liian häslä (ja nuori) vielä kisaamaan, mutta toisaalta, vire on varmasti matalampi kisoissa ja on meillä takana paljon treenejä hyvällä keskittymiselläkin. Tänään hommaan varmasti vaikutti myös se, että aamulla nukuin pommiin enkä ehtinyt tehdä kunnon lenkkiä, joten tämä oli vasta Fiiliksen varsinainen kunnon lenkki tänään. Eli keskittyminen oli siis päivän sana, tai ei ollut, mutta sen olisi pitänyt olla.

Aloitettiin homma seuraamisella, joka oli yllättävän hyvää, vaikka koiralla olikin ihan liikaa ylimääräistä virtaa. Seuraamista ollaan kuitenkin jankattu siitä lähtien kun koira oli 3kk, joten parempi se on osatakin. Käännökset toimivat hienosti ja itsekin olen vihdoin oppinut kääntymään rauhallisemmin, joten niissäkään ei moitittavaa. Otettiin useampi pätkä seuraamista, palkalla ja ilman sekä ilman hihnaa ja hihnalla. No problem.

Seuraamisen jälkeen yritin saada virtaa pois ottamalla noutoja.. noh, ei olisi pitänyt. Koira varasti heti kun heitin kapulan (jota ei ole koskaan ennen tehnyt), mutta palasi nopeasti sivulle kun ärähdin. Toisella kerralla ei varastanut ja lähti käskyn saatuaan lujaa ja kuten arvasin, ei se ehtinyt jarruttaa ja meni reilusti kapulan ohi. Palasi kuitenkin ripeästi, otti kapulan ja palautti hyvin, mutta pureskeli eteentuodessa. Otettiin sitten vähän pitotreeniä ja katsoin ettei jäystä kapulaa, lopulta saatiin tämäkin toimimaan ja saatiin muutama hyvä onnistunut nouto.

Sitten jäävät. Maahan toimii moitteettomasti, menee nopeasti eikä enää ennakoi lopun perusasentoa. Seisominen taas, ei toimi, ei sitten ollenkaan. Vika on täysin täällä päässä, mä en osaa opettaa sitä. Yhdessä vaiheessa (syksyllä) treenasin sen lähes kokonaan kuntoon sillä, että kädellä pysäytin ja pikkuhiljaa häivytin käsiavun. En kuitenkaan saanut siitä tarpeeksi napakkaa ja aloin miettiä jotain muuta keinoa ja samalla annoin koiran unohtaa koko liikkeen. Nyt en vaan tiedä, miten sen opettaisin. Olen ihan neuvoton sen suhteen ja koirakin tuntuu menevän vaan sekasin, great. Kun sen edes saisi jotenkin kuntoon noita kisoja varten, niin että siitä edes pääsisi ns. "läpi" niin se riittäisi näin alkuun. Kuitenkin meillä on sitten koko kesä aikaa treenata se kuntoon.

Jäävien jälkeen otin luoksetulon ja edelleen koiralla oli ihan liikaa energiaa. Ekalla kerralla se juoksi lujaa mun ohi (O.o), mutta tokalla tuli jo oikeanlainen suoritus vaikkakin törmäsi hieman. Törmäämistä edelleen treenataan pois ja ollankin se aikahyvin saatu loppumaan, mutta kai se nyt törmää kun vauhtia on kuin pikajunalla...

Vikana liikkeenä otettiin paikkamakuu ja vähän ruutua. Paikkamakuu ihan jees, alussa nousi heti kun jätin ja lähdin kävelemään. Palautin, jonka jälkeen pysyi hyvin vähän yli 2 min. Levottomuutta oli haivaittavissa ja ohikulkeva koirakko kiinnitti Fiiliksen huomion vähän turhankin hyvin, vaikka pysyikin aloillaan. Tätä edelleen hiotaan kuntoon ja lisää häiriötreeniä, niin eiköhän se ala olla koevalmis liike. Ruudun kanssa puolestaan otin ihan alkeita, eli ruutuun lähettämistä. Sujui moitteetta.

Häiriötreeniä olisi tarkoitus saada menemällä ensiviikolla treenaamaan SCY:n Helsingin ao'n kenttävuorolla Malminkartanoon sekä mahdollisesti Lohjan halliin 7.4. Mitään treenipaikkaa en tokoa varten kevääksi hakenut, vaan treenataan itsekseen ja omissa porukoissa, pääsee halvemmalla ;)

Treenin jälkeen toi oli edelleen ihan tänttärällällää ja energiaa riitti. Heitettiin sitten vielä kunnon lenkki, vaikka tuntuu, ettei se siltikään saanut tarpeeksi purettua tekemisenhaluaan. Pitäisi saada järkättyä taas kaveri- ja painiseuraa, niin saisi kunnolla päästellä energioitaan pihalle. :) Sellainen lisähuomio vielä, että multa sanoi kamera sopimuksen irti tässä noin viikko sitten ja uutta tuskin olen saamassa vähään aikaan. Uusia kuvia ei siis ole odotettavissa hetkeen... Itse kuitenkin vihaan kuvattomia merkintöjä, joten heitetään loppuun pitkästä aikaa kuva Nannista (viime kesältä).

Agipäivät Lohjalla

2011-03-20T12:34:00.000-07:00

Koulun takia kirjoittaminen on vähän venynyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Agipäivät tosiaan olivat viikko sitten, mutta enköhän minä vielä jotain muista. ;)

Collieyhdistyksen Helsingin ao:n järjestämillä agipäivillä tosiaan käytiin ja saatiin mukava pohja Fiiliksen agilityharrastukselle. Treenasimme hieman ohjauskuvioita ja otettiin pieniä ratapätkiä. Esteinä olivat hypyt, joissa rimat matalalla sekä putki. Kouluttajana meillä toimi Janne Pukkila.

Ensimmäisenä otettiin hieman putkea, johon yhdistimme pian muutamat hypyt. Sen jälkeen treenasimme esteille irtoamista, ettei ohjaajan tarvitse aina kaartaa jokaisen esteen kautta vaan koira oppisi tekemään myös itsenäistä työskentelyä. Tämän jälkeen treenasimme takaaleikkausta ja sen jälkeen pidettiin taukoa. Tauon jälkeen otettiin vielä muutama valssitreeni hyppyjen siivekkeillä, jossa varsinkin ohjaaja joutui miettimään ohjaamistaan. :D Sitten otettiin pieni ratapätkä, jossa ei ollut mitään ohjauskuvioita, vaan pelkät hypyt ja pari putkea. Lopuksi laitettiin koirat huilaamaan ja kouluttajat pitivät vielä pientä luentoa erilaisista ohjauskuvioista ja ylipäätänsä agiharrastuksesta sekä siinä kisaamisesta.

Mahtavinta oli se, että Fiilis tajusi kaiken todella nopeasti, ja oli aivan sata lasissa mukana kokoajan vaikka ohjaajalla on vielä paljon opittavaa ja säädin mallikkaasti suurimman osan ajasta. :D Kouluttajakin sanoi, että mikäli saan pidettyä tuon innon koiralla, tulee siitä luultavasti parin vuoden päästä erittäin mallikas agikoira. Toivotaan näin! :) Toki Fiiliksestä huomasi, että nuoren iän takia loppua kohden keskittymiskyky ei ollut enää paras mahdollinen, mutta se on täysin ymmärrettävää kun oli niin pitkä päivä ja paljon uutta asiaa. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin meidän innokkaaseen agiliitäjään!

Kiitämme todella paljon kouluttajia, tapahtuman järjestäjiä ja myös kanssatreenaajia hyvästä seurasta! Suuret kiitokset myös Katjalle kyydistä!

Yllä on vielä kuva meidän radoista. Ykkösrata on aika perus, pari hyppyä, putki ja takaaleikkauksena viimeinen hyppy. Se sujuikin Fiilikseltä oikein hyvin, vaikka aluksi itse ohjasin epäselvästi ja se ohitti putken. Muutamalla toistolla se kuitenkin sujui ongelmitta. Toinen rata puolestaan tuotti ongelmia taas putkien kanssa (en osaa ohjata....). Lopulta sain itseni koottua ja koira meni kuin menikin suoraan putkiin, joten saatiin siitäkin lopulta onnistunut ratasuoritus.

Ollaan me jotain treenattu

2011-03-01T19:03:00.000-08:00

Todiste siitä, että ollaan me välillä saatu aikaseksi treenatakin. Alla siis Lindan sunnuntaina kuvaama video Fiiliksen seuraamisesta, liikkeestä maahanmenoista sekä luoksetulosta. Vielä on hiomista ja ohjaaja voisi opetella kävelemään sekä kääntymään hiukan rauhallisemmin. Mutta eiköhän tämä tästä :) Vire ei ole koiralla paras mahdollinen, sillä se on riehunut ennen treenausta pari tuntia koirapuistossa. Hieman laiskaa menoa siis.

Colliemaista menoa koirapuistossa

2011-02-28T12:13:00.000-08:00

Vaikka harvemmin puistoilen koirieni kanssa, tuli koko viikonloppu vietettyä aikalailla koirapuistoissa. Lauantaina käytiin tapaamassa Nannin kanssa Essiä ja Sara-pehkoa, jotka olivat vierailulla Helsingissä. Kävimme juoksuttamassa koiria Kontulassa sijaitsevassa koirapuistossa, jossa ne saivatkin olla pitkään rauhassa ilman muita koiria. Tytöt tulivat hyvin juttuun, vaikka eivät sen kummemmin innostuneen juoksemaan keskenään. Onneksi oli pallokin mukana, niin saatiin lassieihin vähän vauhtia. :) Kiitämme mukavasta puistoiluseurasta Essiä ja Saraa, tässä vielä muutama kuva:

Eilen puolestaan kävimme Fiiliksen kanssa SCY:n Helsingin alaosaston järjestämillä talvipäivillä Vermon koirapuistossa. Fiiliksellä oli hauskaa ja vauhtia ei puuttunut kun se paineli muiden perässä ympäri puistoa. Myöhemmin Fiilis lähti vielä jatkoille Vermon parkkikselle riehumaan Noomin ja Kianan kanssa. Samalla treenasimme hieman tokoa ja otettiin posekuvia. Kiitos kaikille mukavasta päivästä! Loppuun hieman kuvia riehumisesta, suurin osa niistä on Lindan ottamia.

Tervetuloa AA-kerhoon!

2011-02-22T13:42:00.000-08:00

Fiilis kävi eilen luustokuvattavana ja silmäpeilattavana MEVET'issä, Axelsonilla. Lonkat ja kyynärät kuvattiin terveiksi (A/A 0/0), toivottavasti kennelliitto lausuu samoin. Sen verran kauniilta kuvat kuitenkin näyttivät, etten usko niissä mitään suuria muutoksia syntyvän liitonkaan puolelta. Silmät ovat muuten terveet, mutta PPM-rihmoja löytyi vielä pentuajalta sekä yksi ylimääräinen ripsi. Näiden ei kuitenkaan pitäisi haitata koiran elämää millään tavoin. :) Oli kyllä helpottavaa kuulla, että koira on terve ja nyt pääsee tosissaan aloittelemaan harrastamisenkin varsinkin agilityn osalta.

Todistettavasti näyttelytähti

2011-02-16T16:33:00.000-08:00

Maanantaina tipahti postiluukusta Fiilikselle ihan oikea diplomi. Pikkuneiti oli nimittäin vuoden 2010 2. paras lyhytkarvainen näyttelypentu SCY'n Helsingin alaosaston colliekilpailussa, vain muutamalla pentunäyttelykerralla. On se vaan hieno likka! :)

Naanaa täyttää vuosia

2011-02-06T18:53:00.000-08:00

Ihan kuin juuri olisin kirjoittanut Nannille ja Nannin sisaruksille 5-vuotis synttärionnittelut tänne blogiin. Niin se aika vaan menee ja tänään oli taas aika juhlistaa the Nannin synttäreitä kun prinsessa täytti jo huikeat 6 vuotta. Nanni onkin nyt sitten virallisesti keski-ikäinen rouvashenkilö, saa nähdä milloin keski-iänkriisi tulee mukaan kuvioihin. ;) Jokatapauksessa synttäreitä juhlistettiin tänään heti aamupäivästä kakulla, jonka jälkeen Nanni sai lahjaksi ikioman Keke-ketun, jota voi mukavasti riepottaa ja hukuttaa vesikuppeihin sekä lumihankiin. Kettu saikin heti pitkällä päivälenkillä nannimaisen kohtelun kun Nanni tyylikkäästi tapporavisteli ja heitteli lelua (kyllä, kyseessä on lelu mikäli joku sattui aiemmin käsittämään ketun oikeaksi) pitkin peltoja. Päivälenkillä Nanni pääsi myös poseeraamaan kameralle hienossa aurinkoisessa säässä. Illalla on vielä luvassa luut molemmille tytöille, Nannille tottakai hieman isompi mutta ei kerrota siitä Fiilikselle mitään. ;) Nanni on siis saanut virallisesti viettää tämän päivän talon prinsessana, joten se jaksaa taas hallita innokkaasti valtakuntaansa vuoden eteenpäin.

Loppuun vielä kuvakooste synttäripäivästä:

Ensimmäinen tavoite saavutettu...

2011-02-05T21:52:00.000-08:00

... kappas, tämähän sujuu yllättävän helposti, jos jatketaan tavoitteiden saavuttamista tähän tahtiin :D Mutta tuota juu, siihen pääasiaan eli collieiden sivuerkkariin joka järjestettiin tänä vuonna Lohjan Showlink-hallissa. Paikalla oli yli 300 collieta, nahkoja 119. Onneksi halli oli kuitenkin tilava ja liian ahdasta ei ollut, mikä olikin hyvä sillä päivä venyi suuren koiramäärän takia todella pitkäksi. Paikalla oltiin jo aamulla yhdeksältä ja kotona vasta puoli kahdeksan aikaan illalla. Mielellään sitä kuitenkin viettää päivän hyvässä seurassa ja hienojen koirien ympäröimänä. ;)

Fiilis esiintyi kauniisti ja taidokkaasti junnuluokassa, joka sisälsi yhteensä 12 narttua. Tiukka englantilainen kasvattajatuomari Bev White ei ERI'ä kauheasti jaellut ja loppujenlopuksi kahdestatoista junnunartusta vain neljä sai erin. Fiilis kuului tähän erinomaisten porukkaan ja pääsi näinollen kilpailemaan vielä luokassaan. Siinä napero sijoittui hienosti neljänneksi ja sai vielä SA'n (eli tavoite luokkasijoituksesta saavutettiin). En voisi tyytyväisempi olla, huipputulos erkkarista varsinkin kun tuomari oli tiukka ja koiramäärä suuri! Arvostelukin oli erittäin erinomainen ja se kuuluukin näin:

"Very lovely bitch. Very feminine. Super neck and body shape. Very good angulations. Very pretty head and expression. Stop could be little clearer. Moves very well." JUN ERI4 SA

Lisäksi sivuerkkarin yhteyteen oli järjestetty mahdollisuus osallistua koirien geenitutkimukseen, joten kävin Fiilikseltä antamassa verinäytteen siihen. Mukava juttu, että oli tuollainen saatu järkättyä myös, ei sitä muuten olisi saanut aikaiseksi käydä koiralta verinäytettä otattamassa.

Koevalmiita(ko?)

2011-01-28T20:16:00.000-08:00

Olen ollut taas laiska päivittämään blogia, mutta eipä me olla mitään oikein tehtykään... Sää on ollut niin kylmä ja luminen, että treenaaminenkin on jäänyt vähemmälle ja ollaan keskitytty lähinnä pelkään reippaaseen lenkkeilyyn. Lisäksi itse olen joutunut tekemään tuplalenkkejä, sillä Nannilla on ilmeisesti puhjennut nivelrikko toiseen takajalkaan, jonka takia sen fyysinen kestävyys lenkkien suhteen ei ole ollut täysin entisellään. Tarkoitus olisi kuitenkin aloittaa lisäravinnekuuri, jos se auttaisi takajalan jäykkyyteen ja ontumiseen. Jos ei, niin sitten täytyy miettiä jotain toista vaihtoehtoa. Eläinlääkärille olisi myös tarkoitus mennä tarkistuttamaan asia tässä lähiaikoina, vaikka eipä tuo oireilu kauheasti mitään arvailun varaan jätä. Nannin kanssa olis tarkoitus silti jatkaa täysin normaalia elämää kesäisin uiden ja normaalisti lenkkeillen, sekä hakumetsissä harrastusmielessä käyden, niin pitkään kun fyysinen puoli sen vaan sallii. Sen pääkoppa ei nimittäin kestäisi koko loppuelämän kestävää "sairaslomaa" korttelilenkkien parissa. Eli niinkauan kun kivut pysyvät poissa, jatkamme täysin normaalia elämää :)

Sitten projekti Nannista projekti Fiilikseen. Sen kanssa on siis tarkoituksena aloittaa kisaaminen tokossa nyt keväällä, tai ainakin oli. Tänään otin iltalenkin yhteydessä keppitreenit (= palkkana Fiiliksen suuri rakkaus, keppi) ja kävin läpi suurimman osan alokasluokan liikkeistä. Seuraaminen oli kivan oloista, ainoana miinuksena alussa tekemättä jätetyt perusasennot. Tiedä sitten johtuiko tuo kylmästä vai mistä, mutta muutaman toiston jälkeen nekin sujuivat ongelmitta. Seuraaminen on siis aikalailla kisakunnossa, se on liike minkä tiedän että toi osaa.
Sitten jäävät. Se sekottaa, edelleen... mun pitäis varmaan keksiä jotku ihan eri sanat noihin jääviin, sillä 'seis' ja 'maa' ovat ilmeisesti liian samankuuloisia Fiiliksen korvaan. Lisäksi se ennakoi, hemmetti. Niissä siis vielä hiomista, muutenhan ne toimii kun se ne tekee. Paitsi maahanmeno, jossa mua itseä häiritsee koiran kovin kummallinen asento. Sen kyynärät periaatteessa osuvat maahan, mutta ihan juuri ja juuri. Tämä sama probleema meillä on paikkamakuussa. En tiedä rokotettaanko siitä kokeessa, mutta minua se henkilökohtaisesti häiritsee sen verran, että haluan tehdä siihen muutoksen. En tykkää kun koira näyttää siltä, että on valmiina pongahtamaan sieltä maasta toimintaan sekunin murto-osassa. Haluan, että se näyttää rennolta kun siinä pitäs kuitenkin hetken aikaa (ja enemmänkin) pysyä, samalla se tekee omasta olostani varmemman. Ongelma on siinä, että en vain tiedä miten opettaisin sille asennon uudelleen. Vaikka toistan käskyn, se ei yhtään enempää maahan mene. Voiko olla, ettei se vaan taivu alemmas vaiko tuo asento on vain juurtunut sen luihin ja ytimiin..? :D Lelupalkan jätän ainakin maahanmeno-liikkeistä kokonaan pois, jos se on vaikka osasyy siihen levottomaan makaamiseen.
Lopuksi otin vielä luoksetulon, jossa se törmää edelleen muhun. Muutenhan toi liike on hyvä ja vauhdikas, tulee laukalla ja tekee hyvin loppuperusasennon. Voi olla etten tee tolle törmäämisasialle mitään, parempi että tulee vähän liian lähelle kuin että jää sinne metrin päähän. Meillä kun oli alunperinkin vaikeuksia saada se tulemaan aluksi tarpeeksi lähelle, joten menköön miten menee.
Hyppy on sellainen liike, minkä opettamisen jouduin aloittamaan yllättävän alkeista. Nimittäin itsessään hyppäämisestä. Meidän the tuleva agilitykoira ei tiennyt miten jalat pitäisi laittaa kun hypätään jonkin asian yli.. noh, eipä se paljoa ole pienen ikänsä aikana joutunut hyppimään, että sinäänsä en asiaa ihmettele. Mutta toisaalta.. eikö jokaisen koiran pitäisi osata se vähän niinkuin luonnostaan? Ilmeisesti ei. Jokatapauksessa, nykyään F osaa hypätä jotenkin, mutta se on edelleen kovin hataraa. Haluan saada tuon liikkeen kuitenkin täysin varmaksi ennen kuin lähdemme kisoihin, koska muuten sen harjoittelu jää kokonaan. Niin kuin kävi Nannin kanssa aikoinaan. Hyppimisvarmuutta varmasti Fiilikselle tuo SCY'n agilitypäivät, jonne ilmoitin meidät mukaan. Lisäksi keväällä olis tarkoitus päästä sinne agilityn alkeiskurssille, joten eiköhän me tuo saada opetettua hyppäämään :)
Eli ehkä me ei ihan vielä olla valmiita kisoihin, mutta hiljaa hyvää tulee. Keväällä ei täällä PK-seudulla mitenkään turhan paljoa kisoja edes ole tarjolla, joten ehkä me startataan vasta toukokuussa Espoossa. Nyt keskitytään siihen, että saadaan pikkupiskistä iloinen ja varma suorittaja!

Ohhoh, tulipas tästä kirjoituksesta varsinainen romaani. Tungetaan nyt vielä loppuun pieni kuvakasa meidän tammikuusta, joka on ollut varsin synkkä kuten kuvistakin voi päätellä :D Koulun takia olen ehtinyt piskien kanssa lenkille vasta pimeän tullen, joten kuvatkin ovat sen mukaisia...

Mäntsälän loppiaismätsäri

2011-01-09T16:35:00.000-08:00

Startattiin meidän harrastusvuosi loppiaisena Mäntsälässä järjestetyssä mätsärissä. Paikkana oli pölyinen K-supermarketin parkkihalli, joka onneksi oli sentään lämmitetty. Kotiin tuomisena oli siis pölyinen koira & omistaja sekä pölyiset tavarat. Saatiin me muutakin, sillä Fiilis sijoittui usean koiran joukosta SIN1 (isoissa yhteensä n. 70 koiraa). BIS-kehässä ei enää menestystä tullut, mutta se ei haittaa yhtään. Hieno starttaus meidän pikkujunnulla :) Lisäksi saimme oivan tilaisuuden treenailla tokoa häiriössä ja muutenkin kokemusta pitkästä aikaa junalla ja bussilla kulkemisesta. Onnistunut reissu siis ja kiitämmekin kaikkia seurasta, eteenkin hyvä seura oli tarpeen kun odotimme junaa tunnin verran asemalla myöhästyttyämme juuri ja juuri edellisestä. ;D

2011

2011-01-04T20:07:00.000-08:00

Uusi vuosi ja uudet tavoitteet ;)

FIILIS

Näyttelyistä ERI + luokkasijoitus (SERT?)
Tokossa ALO1, mahdollisesti kisakorkkaus AVO'ssa.
Agilityn treenaaminen seurassa > kisakuntoon syksyksi/alkutalveksi
Pk-haku > vahvistetaan työskentelyä ja etsintävarmuutta
Terveystarkit
Syksyllä MH-luonnekuvaus (?)

NANNI

Jatketaan hakuilua > vahvistetaan etsintätarkkuutta > ei enää haahuilua
Tokon VOI liikkeitä kuntoon, lähinnä vaihtelevan treenin kannalta. !Ei kilpailua!
Karvat veks kesäksi (;
Liikutaan paljon ja kesällä uidaan, jotta pysyy lihakset kunnossa.
Terveystarkit (?)

Tarkoituksena ei kuitenkaan ole kilpailla ns. verenmaku suussa, vaan pitää pääasiana hauskanpitoa ja tekemisen intoa. :) Päivitän myös sivulaatikon kalenterin näyttelyiden, kokeiden ja tapahtumien osalta kunhan kerkeän. Toki se täyttyy enemmän vuoden mittaan sitä mukaa kun tiedän minne suunnataan. :)

Loppuun tänään lenkillä otettu kuva, jottei merkinnästä tulisi täysin kuvatonta. Fiiliksen ja Nannin seurana kuvassa on Hertta: